torstai 3. heinäkuuta 2008

Äärirajoilla

Mistä huomaa olevansa stressaantunut? Työpaikan ruokalassa eteen tunkee nainen, joka pitkään ja hartaasti valikoi minkä perunan ottaisi. Tekisi mieli ottaa poloisen viilipytyn lautanen ja lappaa siihen pottuja ja päälle kastiketta. Kahvilan jono matelee. Kaikki asiakkaat haluavat jotain erikoiskahvia. Ottaisinko machiaton vai latten? Mokomille hienostelijoille voisi olla omat jonot. Kun kysyn potilaalta jotain yksinkertaista asiaa, johon hän voisi vastata kyllä tai ei, saan kuulla kuinka hän on nauttinut vuosia aamiaiseksi puuroa, kahvia ja lasin tuoremehua. Tekisi mieli huutaa tuolle herttaiselle ihmiselle, että sinun luomukaura-aamupuurosi ei voisi minua vähempää kiinostaa. Ajat ovat taas myöhässä, enkä ehdi jumppaan. Kun alkaa tuntua, ettei vessassa pissa tule tarpeeksi nopeasti ollaan jo äärirajoilla. Loma alkaa vasta elokuun puolivälissä...

1 kommentti:

Tuikku kirjoitti...

Nuo stressin tunteet tuntuivat kovin tutuilta, varsinkin viilipyttyjen toimintaa seuratessa. Eipä ole Kuubankaan touhut paljon muuttuneet sitten vuoden 1988, kun siellä kävin opintomatkalla. Jos käyt kurkkaamassa blogiani niin siellä on sinulle jotain.