Ilta Tampereella

Heittäydyn petiin, ihana löhöillä omassa sägyssä ja lukea romaania. Kirja unohtui olohuoneen sohvalle, nousen ylös ja haen sen. Silmälasit unohtuivat keittiöön, kipaisen hakemassa. Asun maailman vaarallisimmassa kolkassa Tampereella, roistot himoitsevat hopeoitua porokynttilänjalkaani. Menen eteiseen ja laitan oven takalukkoon. Unohdin ottaa kalkki-D-vitamiinitabletit, oikein tunnen kuinka luuni haurastuvat. Menen keittiöön, otan kaapista lasin, valutan siihen vettä ja nielaisen kaksi suurta tablettia. Käyn pitkälleni ja avaan kirjan. Pitäisikö kuitenkin vielä käydä vessassa, ettei tarvitse keskellä yötä nousta. Käyn vessassa. Naistenlehdessä sanottiin, että jalkapohjia pitää rasvata, kantapäät alkavat yhtäkkiä tuntua rutikuivilta. Haen juuri ostamani jalkavoiteen ja levitän sitä huolellisesti paksun kerroksen jalkoihini. En jaksa odottaa rasvan imeytymistä vaan menen peiton alle. Tunnen kuinka rasvainen voide leviää inhottavasti lakanoihin. Käytän kännykkää herätyskellona, en muistanut ottaa sitä sängyn viereen, noudan sen olohuoneen pöydältä ja laitan herätyksen. Nyt kun olen pystyssä voin samalla tyhjentää astianpesukoneen...