Tampereen työväenteatteri on parin korttelin päässä residenssistäni. Näytöksiin myydään lippuja puoleen hintaan tuntia ennen esitystä. Hetken mielijohteesta lähdin teatteriin. Lippuja sai enää musikaaliin Herrasmieshuijarit. Tuo genre ei ole minun makuuni. Näytelmä oli kuitenkin tosi viihdyttävä. Useaan kertaan jopa nauratti, eikä tarvinnut tuntea myötähäpeää.Musikaali oli ammattitaitoisesti tehty. Lari Halme on huippu.
Kuopion kaupunginteatterissa oli aikoinaan kaksi laulutaitoista näyttelijää. He esittivät aina musikaalien päärooleja. Oli vaikeaa eläytyä heidän rakkauteensa, nainen oli melkoinen matroona ja mies pieni ja hintelä. Kaikki romanttiset kohtaukset saivat koomisia ulottuvuuksia. Yksi musikaalihirvitys oli Fanny Hill, joka oli "rohkea". Siinä oli erotiikkaa kuin jääkaappiin unohtuneessa viime Jouluisessa siskonmakkarassa. Vieläkin hävettää, ei näytelmän uskaliaisuus vaan nolottaa näyttelijäparkojen puolesta. Kaupungin kuuluisin homo huuteli humalassa katsomosta tanssiryhmän miehille kommentteja. Mies oli balettiopettaja. Hän sanoi ystävälleni kapakassa, että tekisit yhteiskunnalle palveluksen jos hirttäytyisit. Sympaattinen mies siis kaikin puolin.
Saimme kouluaikaan ostaa halvalla ns. ramppikortin, jolla pääsi viimeistä, ensi-iltaa edeltävää, näytelmän läpimenoa katsomaan. Katsoin siis kaikki esitykset. Äidinkielen opettajamme vei meitä myös näytelmäharjoituksiin. Opiskeluaikana olin ylioppilasteatterissa. Sain näytelmän naispääosan. Se ei liittynyt näyttelijäntaitoihini vaan ohjaaja taisi olla vähän ihastunut minuun. Hän oli tyylikäs harmaaohimoinen miesnäyttelijä. Joku sanoi, että hänellä oli aina samat maneerit. Kateellisten panettelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti