Unohdin läppärin johdon Jyväskylään. Huomaan miten riippuvainen tästä kapineesta olen.
Ostin vuosi sitten Pariisista sellaisen mummokärryn, se on kerniä ja siinä on Andy Warhol aiheinen kuviointi. Ostoskärryn sisällä on lokerot kahdelle viinipullolle. Mainio kapistus kun on tulossa vieraita ja pitää ostaa paljon ruokaa. Niitä on upea valikoima Lafayetten tavaratalossa.
Aion tehdä Sake-marinoitua porsaan sisäfileetä. Sain lahjaksi silikoni kakkuvuoan. Olen varoittanut vieraita, olen nimittäin leiponut, edellisestä kerrasta on aikaa. Erään ystäväni lapset olivat sanoneet äidilleen, että leivotaan taas ensi kesälomalla. Minulla on tainnut vierähtää jo pari vuotta. En pidä leipomisesta, koska aineet pitäisi mitata niin tarkkaan. En löytänyt desimittaa, joten mittaukset ova hieman summittaisia. Korvasin kermaviilin sellaisella herkullisella rasvaisella jugurtilla. Saa nähdä miten käy.Ruoanlaitto on hauskaa koska siinä voi käyttää luovuutta ja tulos on silti hyvä. Tärkeintä, että ruoka on tehty rakkaudella, äkäisenä tehdystä ruoasta ei tule hyvää.
1 kommentti:
Sama juttu tuon leipomisen kanssa etten niin tykkää, kun kaikki on mitattava tarkasti.
Mutta muuta ruuanlaittoa rakastan ja se on eti ,kun on neljä lasta ja isoruokainen mies huushollissa. Ruuanlaitto ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa, vaan ihanaa rentoutumista ja säveltämistä.
Lähetä kommentti