lauantai 9. huhtikuuta 2016

Uskollinen tilaaja

Kesäpyörässäni on vihdoin uusi takarengas. Kokeilin ajamista: meno tuntui turvattomalta verrattuna jämerään talvipyörään, jonka ajoasento on arvokkaan pysty ja meno vakaata.

Ilman leikkiä ja iloa asioista tulee tympeitä ja tunkkaisia, väittää dokumenttielokuvien ohjaaja Virpi Suutari Gloriassa. Olen samaa mieltä. Nykyisessä työpaikassani on leikki ollut välillä kaukana. Ehkä se on vielä löydettävissä.

Luin Hesarista muusikosta, joka maalaa tauluja ja kasvattaa hyönteisiä ruoaksi. Toimittajalle tarjottiin hyönteisjauhosta leivottua taatelikakkua. En aio ostaa sirkkoja, mutta voisihan sitä kirjoittaa. Kirjoittaminen ei ole nykytilanteessa mahdollista. Odotin kevättä, odotan kesää ja erityisesti varron syksyä, jolloin saamme lisää työvoimaa. Lääkäreistä on suurempi pula kuin naisviihdekirjailijoista.

Parnassossa Taika Dahlblom kirjoittaa hylsyistä.  Emmi Itäranta (Teemestarin kirja, joka on saanut palkinnon toisensa jälkeen) kirjasi esikoiskirjansa hylsyt exeliin. Hän lähetti käsikirjoituksensa kustantamoihin joulukuussa 2010 ja sai 1-2 hylsyä kuussa, kesällä 2011 hylsyjä oli tullut kymmenen. Olen saanut kaksi hylsyä, yhden pitkän arvion tekstistä (ei sisältänyt lupausta julkaisusta) ja yhden hyväksynnän. Olen kirjannut kustantamot puhelimeni muistiin (Gummerus, Karisto, Otava, WSOY, Tammi, Paasilinna, Siltala, Like ja Into). Viisi niistä ei ole vastannut.

Tilasin Parnasson, kun aloin leikkiä kirjailijaa. Ensimmäisen lehden väliin oli työnnetty kuori, jossa tarjotaan Turkin kiertomatkaa Parnasson uskolliselle tilaajalle.


2 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Lähes kaikilla suomeksi kirjoittavilla kirjailijoilla pitää olla nykyään jokin sivutulonlähde.

Entä jos tekisit lääkärintyötä vain parina päivänä yksityisklinikalla? Kyllä me viihdekirjojakin tarvitaan, mielenterveyteen. :)

Puskissa kirjoitti...

Oletko lukenut 'Teemestarin'? Itse kuulun siihen harvalukuiseen vähemmistöön, joka ei kirjasta pitänyt..