torstai 14. huhtikuuta 2016

Kevään merkit

Henkilö (luultavammin mies), joka suunnittelee pyörätelineet, ei ole koskaan kulkenut polkupyörällä. Tai käy iltaisin maastopyörälenkillä ja säilyttää pyöräänsä samassa autotallissa farmarivolvon kanssa.

Aamuisin irroittelen hiki päässä toisiinsa intohimoisesti kietoutuneita vaijereita ja ohjaustankoja, jotta saan kulkuneuvoni pyöräkatoksesta.

Työpaikan edessä pyörät sikiävät holtittomasti: päivä päivältä ne lisääntyvät, kunnes viimeistään toukokuun lopussa ne seisovat monessa rivissä. Talvella siellä tököttää pari apaattista yksilöä kaukana toisistaan.

Pyynikillä kasvaa sinivuokkoja ja Pyhäjärven rannassa nuoriso juo keskaria. On kevät. Minulla on vielä yksi (1) työpäivä ja sitten alkaa loma. Jos siis laskin oikein.

Sanoin viime perjantaina töissä kaimalleni "Onneksi on perjantai!". Kaima sanoi, että tänäänhän on torstai. Entäpä jos olisin uskonut häntä ja hypännyt ikkunasta. Kaima olisi huudellut perään "On se kuitenkin perjantai".

"Kauheeta ei tuollaiselle saa nauraa" J sanoi. Elämä on sietämätöntä, jollei kaikelle voi nauraa. Erityisesti itselleen kannattaa nauraa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jyväskylän keskustan kävelykadulla oli mielenkiintoisen näköisiä pyörätelineitä,mahtanevatko pelittää paremmin?

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kaimasta tuli mieleen Jhumpa Lahiri ja Jhumpa Lahirista hänen mielestäni paras kirjansa Tämä siunattu koti. Novellikokoelma.

Minäkin kävin eilen Pyynikillä bongaamassa sinivuokot. Keliaakikkoystäväni riemuksi munkkeja sai myös gluteenittomana versiona.

Partapappa kirjoitti...

Nauru parantaa, aina.

Plaza de Mustis kirjoitti...

Onnellista ja hyvää lomaa!