En mahtunut eilen tammelalaisen kahvilaan, sillä se oli täynnä haalariasuista porukkaa. He suorittivat namiaproa. Huojuivat sokerihumalassa.
Osallistun työväenopiston esseekurssille. Sunnuntaihin mennessä pitäisi naputella 2-5 liuskan essee. Kirjoitimme muistikirjoihimme luettelon sopivista aiheista. Suljimme silmämme ja kuuntelimme hengitystämme. Kohdensimme katseemme listaan ja yritimme löytää kehollamme oikean aiheen. Kehoni oli mykkä eikä suostunut kertomaan minulle mistä kirjoittaa.
Muistelin niitä kaikkia kansalais/työväenopstojen kursseja, jotka ovat jääneet kesken. Espanjan kurssilla kävin kaksi kertaa. Myöhemmin yritin oppia kieltä suggestiopedisella menetelmällä. Kurssin jälkeen puhuin suomea yhtä huonosti kuin espanjankielinen opettajamme. Espanjaa en oppinut.
Ostin ranskan kielen intensiivikurssin kirjat, mutta lopetin senkin lyhyeen. Alkeiskurssille osallistuneet opiskelijat osasivat ranskaa jo ennestään. Miksi monet haluavat mennä alkeiskurssille vaikka selvästi ovat opiskelleet kieltä jo melko pitkään?
Kävin viime talvena kahdesti joogassa. Jooga järjestettiin myöhään illalla koulun vetoisella lattialla ja minulta menivät yöunet. Lavis-kurssille ilmoittauduin suurin odotuksin, mutta itse kurssille en ehtinyt, sillä se järjestettiin perjantai-iltana.
Kirjani on tullut painosta, mutta en ole ehtinyt saada tekijänkappaleita. Kirjan vastaanotto stressaa. Älkää haukkuko. Olkaa lempeitä. Ymmärtäväisiä. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti