maanantai 13. heinäkuuta 2020

Näkemiin elämä

Niagaran ohjelmistosta löytyvät elokuvat Näkemiin Neuvostoliitto ja Näkemiin professori. Valitsin jälkimmäisen. Elokuvassa Johnny Depp näyttelee kuolemansairasta englannin kielen professoria Richard Brownia.

Heti alkuun käy ilmi, ettei professorin levinneeseen keuhkosyöpään löydy parantavaa hoitoa vaan elämää voitaisiin ainoastaan hieman pitkittää. Mies päätyy siihen, ettei ota hoitoa vastaan. Lääketieteellisesti tuli mieleen muutama juttu, mutta tämähän oli elokuvaa.

Professori päätyy laukomaan totuuksia, harrastamaan suojaamatonta seksiä ja polttamaan pilveä. Erääseen opiskelijaan liittyvää toimintaa en realimaailmassa hyväksyisi.

Lopussa itkettää, mutta sitä itkua ei heruteta pitkin matkaa, kuten on tapana. Richard korjaa suhteen vaimoonsa ja lähentyy tytärtään. Lopulta Wayne Robertsin ohjaama elokuva jää yhdentekeväksi, sen katsoi lähinnä Johnny Deppin ja ankean elokuvatarjonnan vuoksi.

Elokuvista kotiin kävellessäni pohdin, miten voisin repäistä ja päädyin uuteen kahvilaan, join liian myöhäiset kahvit ja pilasin yöuneni.

Mitä itse tekisin, jos aikaa olisi kuusi kuukautta (siihen verrattuna, etten elinaikaani tiedä)? Luultavimmin itkisin, valittaisin, makoilisin sohvalla, lukisin kirjoja, kirjoittelisin, järjestelisin asiani ja yrittäisin tavata lapsiani mahdollisimman paljon. Ai niin, eihän tuo juurikaan poikkea nykyisestä elämästäni.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Jaahas, vain Johnny Deppin takia siis kannattaisi nähdä. Olin tätäkin vähän ajatellut, mutta en vieläkään ole teatteriin astunut. Sen sijaan nautiskelen nyt Le Bureauta uudesta telkkarista. Onpa hienoa kuvaa. Ja mahtava sarja. On osattu tehdä: loistavat näyttelijät, ei stereotypioita, lihava fiksu vakooja esim, mielenkiintoisia maisemia, basaaria, autiomaata ja Moskovaa, Pariisia.

Sinulla on sitten nasevat otsikoinnit, niin hauskoja!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Joo, ei tuohon elokuvaan kannata uhrata aikaa, rahaa tai vaarantaa terveyttään. Katsoo sitten joskus televisiosta jos jaksaa.

Sitten kun miettii romaanin nimeä niin yhtään otsikkoa ei tule mieleen. Ei kyllä ole vielä romaaniakaan. Olen kuitenkin ilahtunut siitä, että otsikkoni ovat mieleisiä.