Olen vuoden verran pukeutunut lähinnä aamutakkiin, verkkareihin tai harmaisiin trikoohousuihin. Kävin lauantaina syntymäpäiväjuhlissa, eikä koronapukeutumiskoodi tuntunut enää riittävältä. Näissä juhlissa myös asun alaosa näkyi ja päädyin laittamaan päälleni mekon. Juhlissa ihmiset olivat kolmiulotteisia, eikä kuulunut tuttuja kysymyksiä "Kuuluuko?" tai "Näkyykö?" Syötävääkin tarjottiin, emmekä juoneet kylmää kahvia omista henkilökohtaisista mukeistamme.
Jännä seurata ihmisten käyttäytymistä tilaisuudessa, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Joku istuu nurkassa hiljaa ja tarkkailee ja toinen seisoo keskellä lattiaa ja kerää kaikkien huomion.
Lauantain juhlien osallistujat oli rokotettu ja juhlaväkeä oli laillinen määrä.
Lapset ja toisen lapsen kumppani kävivät eilen syömässä. Toinen poikani ja hänen puolisonsa ovat lähdössä Lappiin, joten kaivoin esille kaikenlaista retkeilyvermettä ja huomasin omistavani harjateltan, jonka yksi tukikeppi on vääntynyt, kaksi makuupussia, retkeilyastioita ja kuksan. Minäkin haluaisin patikoimaan.
Olen seurannut Norppaliveä, mutta vielä enemmän minua kiinnostaa pesässään munia hautova sääksi. Lintu on jotenkin kiehtovan ruma ja sen pää kääntyilee alituisesti puolelta toiselle mahdollisia vihollisia tiiraillen. Sen höyhenet väpäjävät tuulessa ja siellä se kököttää itsepäisesti satoi tai paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti