Tämän aamun Hesarissa on laaja juttu Anja Snellmanista ja hänen uudesta romaanistaan Kaikki minun isäni, jossa Snellman kirjoittaa alkoholisoituneesta isästään ja suhteesta tähän sekä elämänsä miehistä, kaikista isistään. Onko puhtaalla fiktiolla enää sijaa kaunokirjallisuudessa?
Luin ihanan pienen autofiktiivisen romaanin Lapsuus (S&S 2020, suom. Katriina Huttunen), jossa tanskalainen Tove Ditlevsen kuvaa köyhää lapsuuttaan 30-luvun Kööpenhaminassa Istedgaden varrella. Kirja julkaistiin alun perin jo 1967, mutta romaani on suomennettu vasta nyt. Ditlevsenin isä sanoo tulevalle kirjailijalle, ettei tytöstä voi koskaan tulla runoilijaa, sellaisesta on turha edes haaveilla, mutta kyllä tuli. Lapsuus on romaanitrilogian ensimmäinen osa, joten lisää on tulossa.
Vietin vuosia sitten pidennetyn viikonlopun Köpiksessä ystävän kanssa. Olimme molemmat teinien yksinhuoltajia ja tarvitsimme irtautumista arjesta. Hotellimme sijaitsi Istedgaden varrella, jota kävellessämme saimme ihailla pornokauppojen ikkunoita ja pornoklubien sisäänkäyntejä. Hotelli oli täynnä meluavia tanskalaisia luokkaretkeläisiä.
Minulle tuli aiemmin Image-lehti, mutta jossain vaiheessa kyllästyin koko lehteen. Nyt tuo aikakausilehti kiinnostaa minua taas ja päätin, että kun sopiva tarjous tulee, tilaan sen. Viime viikolla lehtimyyjä tarjosi kyseisen aviisin kuusi + kaksi numeroa hintaan 25 euroa, päälle vapaavalintaisen lehden kaksi numeroa ja jonkun joululehden (?). Sanoin heti, että otan tilauksen. Nainen ei saanut myyntipuhettaan millään poikki vaikka sanoin vielä "Ei tarvitse enää, otan tämän".
Anja Snellman käy aamuisin uimassa Allas Sea Poolissa ja juttelee pukukopilla muiden aamu-uimareiden kanssa. Hän nimittää sitä lyhytsosiaalisuudeksi ja pitää siitä. Minäkin tykkään lyhytsosiaalisuudesta, jota saan jumpan, kuntosaliryhmän ja vesijumpan jälkeen vaatteita päälle kiskoessani.
Tilasin kirjastosta Anja Snellmanin romaanin Kaikki minun isäni (nimi on minusta ärsyttävän muodikas), onhan lähiaikoina noita Kaikki-romaaneja ilmestynyt paljon: Antti Holma: Kaikki elämästä(ni), Satu Vasantola: Kaikki kadonneet, Juha Itkonen: Ihmettä kaikki, Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Laura Manninen: Kaikki anteeksi, Juha Itkonen: Kaikki oli heidän, Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme, Anthony Doer: Kaikki se valo, mitä emme näe... Osattiin sitä ennenkin: Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia (ihana nimi ja muistaakseni kustantajan ehdotus).
6 kommenttia:
Voitko suositella joitakin noista mainitsemistasi kaikki-kirjoista, vai ovatko ne siinä kaikki puhtaasti nimen takia? Otan aina suosittelusi huomioon (esim nyt aion lukea tämän Lapsuus-kirjan) kun olen huomannut että yleensä olen tykännyt niistä paljon. Eli muista aina raportoida kun olet lukenut hyvän kirjan - niin kuin taidatkin kyllä tehdä. Ja olen tietenkin lukenut sinun omat kirjasi ja viihtynyt niiden seurassa suuresti.
Minua taas oudoksuttaa Snellmanin kirjan nimessä sana "isäni" kun/jos on kyse rakastetuista. No, lukemalla selviää. Osasta Snellmanin kirjoista olen pitänyt kovasti, osasta en.
Minusta noista kirjaojen nimistä ehdottomasti paras ja kaunein on "Ihmettä kaikki", ja kirjakin on minusta hyvä.
Minäkin mietin tuota isää monikossa, selvinnee tosiaan kirjasta. Kuten Marjatta niin minäkin voisin anonyymille suositella Itkosen kirjaa "Ihmettä kaikki" ja kyllä kirjailijan uutuuskin on lukemisen arvoinen. Luen tällä hetkellä uudelleen Sisko Savonlahden esikoisromaania "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu", sillä haastattelen kirjailijaa yhdessä tilaisuudessa marraskuussa ja pidän kyllä kirjasta. Koen kirjan päähenkilön jollain oudolla tavalla sukulaissieluksi ja pidän romaania humoristisena. Jos haluaa itseään oikein sivistää, niin kannattaa lukea Marja-Liisa Vartion romaani.
John Irving: Kaikki isäni hotellit (The Hotel New Hampshire), 1981
Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset, 2020
Kaikki isästäni (Alt om min far, 2002), autofiktiivinen(!) norjalainen dokumenttielokuva, ohjaaja Even Benestad
Kaikki isästäni (Anche libero va bene, 2006), italialainen elokuva, ohjaaja Kim Rossi Stuart
Kiitos!
Nicole Yoon: Kaikki kaikessa.
Lähetä kommentti