Vaara ohi?

Vesijumpassa oikealla puolellani jumppaa ryhmä naisia, jotka kutsuvat itseään nimeltä tekonivelryhmä. Vasemmalla vettä polkee mies, jonka nivelistä en tiedä mitään. Hän toivottaa aina hymyilevät hyvät huomenet. 

Teimme liikettä, jossa kädet vietiin suorina alas ja varpaat pintaan. Käsissämme puristimme hymynaamoja (muovisia lisävastuksia). Tekonivelryhmä ihmetteli miten saan jalateräni veden pinnalle. "Oletko joku voimistelija?"

Luen Pakopistettä, kirjaa johon on koottu eri kirjailijoiden esseitä korona-ajalta. Yllättäen pidin Juha Seppälän esseestä Myrskyn mentyä.

En voi sanoa kohdanneeni erityistä pysähtymistä viruksen ja sen seurauksien myötä. Jos elää vapaaehtoisesti kuin todistajansuojeluohjelmassa, muutos ei ole sanottava, kuten ei edes tarve siihen.

Miksi muuten on niin kamala kiire palata entiseen? Tuntuu, ettemme ole oppineet mitään. Varaamme lentoja ja kulutamme uudella innolla. Olemmehan tässä jo riittävästi kärvistelleet. Kuin palaisimme puolison hautajaisten jälkeisenä päivänä ja hakemaan uutta Tinderistä.

Nyt Tampereella iloitaan reittilentojen alkamisesta. Miksi Tampereelta pitää päästä lentämään? Eikö voi matkustaa junalla Helsinkiin ja lähteä sieltä jos lentäminen on välttämätöntä? Minun on helppo kirjoittaa kriittisesti lentämisestä, sillä olen jo lentänyt maailmaa ristiin rastiin ihan omiksi tarpeiksi. Miten voisin kieltää ne kokemukset muilta?

Juha Seppälä siteeraa Daniel Defoen romaania Ruttovuosi (1722)

Kaikki oli muuttunut pahemmaksi-- karaistuneena tuosta kokemastaan vaarasta, kuten merimiehet myrskyn mentyä ohi, ihmiset olivat nyt entistä häijympiä ja paatuneimpia paheissaan ja siveettömyyksissään...

Nyt on pakko laittaa tähän jotain ystävällistä: Mukavaa viikonloppua kaikille! Lukekaa kirjoja. Lukekaa ne kaksi kirjoittamaani romaania.