Luin Pauline Harmangen feministisen pamfletin Miksi vihaan miehiä (S&S 2020, suomennos Saana Rusi). Opin uuden sivistyssanan misandria. Harmangen ei oikeasti ole kuitenkaan miesvihaaja vaan kirjan nimi on luultavasti tehty hätkähdyttämään lukijoita. Voitaisiinko julkaista kirja, jonka nimi olisi Miksi vihaan naisia? Misogyniasta puhutaan useammin kuin misandriasta.
Yksi asia kirjassa pysäytti: "Luota itseesi yhtä vankkumattomasti kuin keskinkertainen mies". Lause kuuluu alunperin: "Daily prayer to combat impostor syndrome: God give me the confidence of a mediocre white dude." eli "Päivittäinen rukous huijarisyndrooman selättämiseksi: Luoja, anna minulle keskinkertaisen valkoisen miehen itseluottamus." ja sen on naputtanut Twitteriin Sarah Hagi 2015.
Kävin kampaajalla ja mieleeni tuli, että tiedämme toisistamme paljon, ehkä jopa liian paljon.
Kampaajalta saamani kiinanruusun pistokas näyttää hyvinvoivalta. Kiinanruusu on periaatteessa kuolematon, sillä vaikka kampaajan viherkasvi kuolisi, minun kiinanruusuni saattaa jatkaa elämäänsä.
Taidehistorian luentosarja alkoi taas. Aihekokonaisuuden nimi on Kuvataiteen murros impressionismista kubismiin. Luennoitsijan tie taiteeseen (kuten monen muunkin) kävi juuri impressionistien kautta. Hän innostui 15-vuotiaana nimenomaan Edgar Degas'n taiteesta. Muistatte varmaan ne ballerinat.
Edelleen minusta tuntuu, ettei kuvataide ole minulle erityisen tärkeää. Miksi sitten opiskelen taidehistoriaa ja käyn taidenäyttelyissä? En tiedä, ehkä kuvataide on sittenkin tärkeämpää kuin luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti