Luen viikonloppuisin Hesarin kuolinilmoituksia. Olen kiinnittänyt huomiota
siihen, että lehdestä löytyy myös pariskuntien yhteisilmoituksia ja miettinyt,
että kai se on rakkautta kun ei jakseta elää toisen kuoltua tai peräri
kuollaan yhdessä. Olen kyllä tavannut niitäkin naisia, jotka ovat olleet ikionnellisia puolison kuoltua ja porskuttaneet vielä pitkään.
Tänään kiinnitin huomiota avioparin kuolinilmoitukseen: mies oli kuollut hiljattain, mutta puoliso jo 2018. Ovatko yhteisilmoitukset sittenkin joku "säästetään rahaa ja laitetaan ilmoitus lehteen vasta kun tuo toinenkin pääsee hengestään" vai mistä on kyse?
Isäni on kysynyt minulta jo pari kertaa, että mihin meinaamme hänet haudata. Minä olen kysynyt, että mihin multiin hän toivoo pääsevänsä vai toivooko polttohautausta. Hän on sitä mieltä, ettei häntä sitten liikuta mihin hänet haudataan, kun ei ole sitä näkemässä. Olisi kyllä helpompi jos hän päättäisi, eikä se jäisi meidän kolmen sisaruksen tapeltavaksi.
Minä haluan polttohautauksen ja Kalevankankaan hautausmaa käy hyvin. Hautausmaata käytetään yleisesti kuoleman kiertoilmaisuna "Joudan tästä jo Kalevankankaalle" tai "Joudunko minä Mäntykankaalle" (hautausmaa Jyväskylässä). Kuolinilmoituksen teksti pitäisi miettiä valmiiksi, etteivät sukulaiset valitse mitään noloa.
4 kommenttia:
Hei!
Kalevankankaalle ei enää pääse muuten kuin sukuhautaan!
Mitenkä tuhkat ja se laatta siihen seinään?
Varmaan se kyllä onnistuu! Meidän lähisuvulle on uurnahauta Kalevankankaalla, mutta se on jo niin täynnä, ettei tee mieli sinne tungeksia.
Voihan se olla niinkin, että vainajat ovat itse toivoneet yhteistä kuolinilmoitusta riippumatta siitä, kuinka pitkin välein kuolevat. Minä ainakin toivon, ettei minun jälkeeni laiteta lehteen kuolinilmoitusta ollenkaan. Kylläpähän sen tietävät ne, joiden kuuluukin tietää ja lopuista huolehtii puskaradio ajallaan. Ja kirkolliset ilmoitukset sanomalehdessä. Itse ainakin luen ympäristökuntienkin kirkolliset ilmoitukset. Nykyään ne ovat vekkuleita, kun vauvoille annetaan niin vanhanaikaisia nimiä, että pitää olla tarkkana onko kyse kastetuista vai kuolleista.
Entä jos isäsi haluaisikin, että hänet tuhkataan? Tuhkan voi myös ripotella joillakin hautausmailla oleville sirottelualueille. Sen sirottelun ilmeisesti hoitaa seurakunta, sitä eivät omaiset saa tehdä. En ole siitä kyllä ihan varma. Ja ainahan voi tuhkan sirotella sitten vaikka johonkin vesistöön, sen haltijan eli kalastuskunnan luvalla. Ja on olemassa myös uurnia, jotka voi upottaa veteen ja uurna hajoaa sinne nopeasti.
Minä ainakin olen ajatellut, että minut tuhkataan ja tuhka sirotellaan, mutta ainakaan vielä ei ole sirottelualuetta tehty sille hautausmaalle, jolle haluan päästä. Mutta tavallinen muistolehto siellä on, eli yhteinen alue uurnille/tuhkalle ja sitten se laatta siihen kivipaateen.
Arkkuhautaus ei kiinnosta. En halua joutua maan matosten ruuaksi. Ja sitten se hautapaikka on jälkipolvien riesana kuitenkin jossain vaiheessa tavalla tai toisella.
Lähetä kommentti