Vielä muutama päivä sitten hiukseni valuivat ikävästi keskelle näkökenttääni. Hain kynsisakset ja leikkasin häiritsevän hiustupsun lyhyeksi. Nyt näköni oli kirkas, mutta sen sijaan hiustupsu sojotti ikävästi kohti kattoa. Hain Fiskarsit ja viimeistelin kampaajatyöni. Kiinnitin hiustupsun hiuslakalla otsaani.
Minun oli pakko tunnustaa kampaajalle mitä olin tehnyt. Hän leikkasi minulle täysimittaisen otsatukan.
Vein roskat, roikotin käsissäni biojäte- ja sekajätepusseja, lasipurkkeja ja kartonkipakkauksia. Ajattelin, että pitäisi varoa heittämästä hanskoja roskiin. Heitin sekajätepussin roskalaatikkoon.
Viskasin samassa toisen hanskani sekajätteisiin. Roskis oli juuri tyhjennetty, joten en ylettynyt onkimaan käsinettäni sen pohjalta muuten kuin heittäytymällä keikkumaan roskiksen laidalle.
Kaikkialla on paljon lunta. Jos ette sattuneet tietämään. Eilen meni 22.2.22 klo 22.22. Putin ja hänen ystävänsä tunnustivat Itä-Ukrainan separatistialueet. Nyt Venäjä voi avoimesti tunkea sinne joukkoineen "rauhaa turvaamaan". Aion toimia linjassa EU:n kanssa ja asettaa Venäjän henkilökohtaiseen boikottiini. Tutise Venäjä ja Putin.
3 kommenttia:
Hei!
Oletko ajatellut novellikokoelman kirjoittamista? Sinulla on novellistin taipumukset: vangitset episodin ja lavennat sen herkulliseksi tarinaksi.
Minulla on myös paha tapa nyhrätä hiustupsuja saksilla sieltä täältä lyhyistä hiuksistani.
Terveisin Annikki J
Novellien julkaisemiskynnys on romaaneja huomattavasti korkeampi, sillä niillä ei ole samanlaista kaupallista potentiaalia kuin ensin mainituilla. Ikävä kyllä.
En tiennyt siitä, todella harmi.
Annikki J
Lähetä kommentti