Vesijumppaa veti nuori mies, joka kertoi tämän olevan hänen neljäs ohjauskertansa. Mummoraati piti suoritusta varsin hyvänä. Minua häiritsi, ettei hän tsempannut meitä kuten muut tekevät. Ei myöskään tehty niitä intervallijuttuja. Nuori mies varmaa pelkäsi, että joku meistä heittää veivin sinne altaaseen.
Ennen jumppaa vesijuoksin. Eräs mies ui koiraa vesijuoksuradalla vesijuoksuvyö vyörärölle kiristettynä. Suu ylsi juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolelle. Hän polski jatkuvasti ohitseni. Mies keskusteli naisen kanssa, joka mainitsi miehen kovan vauhdin ja tämä sanoi mukavaatimattomasti "Olen tehnyt tätä jo vuosia". Teki mieli sanoa, että olet sitten vesijuossut väärin jo vuosien ajan. Juokse pystyasennossa, nosta polvia ylemmäs pönttö. No mitä se minulle kuului tai ehkä sen verran, että ärsytti. Kas kun ei neuvonut naista, joka teki oikein.
Istun junassa, ympärilläni istuu maskitonta porukkaa, joka saa yllättäen kroppani lievään hälytystilaan. Milloin pääsen tästä ja alan elää normaalisti? Ehkä kun ensin sairastan koronan.
2 kommenttia:
Minäkin olen alkanut toivoa, että sais sen perhanan viruksen nyt lievänä tautina, niin se olis sitten pois päiväjärjestyksestä eikä haittaisi, kun tulee vastaan kauan odotettu meno, jota ei haluaisi perua.
Minä tykkään ohjaajista, jotka vaativat ja tsemppaavat ja pitävät yllä iloista tunnelmaa. Itselläni on vesijumpassa juuri semmoinen ihana Jarmo. olin välillä ryhmässä, jossa ohjaaja koko ajan varoitteli ja sanoi, että jokainen tekee omaan tahtiinsa. Tuli ikävä takaisin Jarmolle joka määrää kovan rytmin ja odottaa ohjattaviltaan enemmän.
Ja vauhdista puheen ollen, ei todellakaan ole se tärkein monessakaan lajissa. Jos vesijuoksun tekee oikein, niin se tuntuu ilman että vauhti olisi kova. Oliskohan tuo mies kuulunut uimaradalle tai lasten radalle "uimarenkaineen".
Minäkin tykkään vaativista ohjaajista!
Lähetä kommentti