Kävelin Keskustorin halki päässäni kuulokkeet, joista kuuntelin Jo Nesbon dekkaria. Keski-ikäinen nainen tuli sanomaan minulle jotakin. En kuullut, joten huokaisin ja otin korvanapit korvistani. "Tiesitkö, että Jumala rakastaa sinua?" kiiluvasilmäinen, liian leveästi hymyilevä nainen sanoi. "Minulla on kiire", vastasin ja pakenin paikalta.
Liityin muuten melko hiljattain kirkkoon, josta erosin parikymppisenä. Epäilevä suhteeni uskoon ei ole muuttunut. Jotenkin vaan halusin takaisin kirkon jäseneksi.
Jotkut palaavat kirkon huomaan saadakseen kirkkohäät. Yksi syy paluuseni oli kirkon pätevä formaatti kuolemaan ja hautajaisiin liittyen. Ajattelin, että lasten on sitten helpompi toimia. Toivottavasti hautajaiset eivät olisi kovin pian, mutta kun ajalla on taipumus rientää niin nopeasti.
Ei se ainoa syy ollut. Olin pohtinut asiaa pitkään ja kun lopulta sain lakonisen ilmoituksen, että minut on liitetty Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan jäseneksi, tuli jotenkin turvallinen olo. Kirkko tekee paljon hyvää sosiaalista työtä. Kirkon kannattaisi toivottaa jäsenet tervetulleeksi vähän innokkaammin ja informoida mitä kaikkea he voivat tarjota. Tuskin minusta tulee innokas jumalanpalveluksissa kävijä.
Selvennys: En edelleenkään hyväksy sitä, miten kirkko kohtelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti