lauantai 26. maaliskuuta 2022

Illallinen

Minulla kävi kaksi ruokavierasta. Sain kaksi kaunista kukkakimppua, joita tässä ihailen. 

Päädyin yksinkertaiseen ja helppoon kasvisruokaan, joka onnistui mielestäni hyvin. Sen valmistamisessa ei voi edes epäonnistua. Ruoka odotti hellalla kun vieraat saapuivat. Joimme kuohuviinilasilliset ja istuimme pöytään. Kaikki olivat tyytyväisiä.  Näin luulen.

Kun meillä kävi aikoinaan vieraita,  halusi ex-mieheni usein valmistaa ruoan. Kuvitellaan, että vieraiden piti tulla klo 18. Viideltä sanoin, että pitäisikö ruokaa alkaa valmistella. T meni jääkaapille, avasi olutpullon ja kuunteli Joan Baezia. Puoli kuudelta kysyin, voisinko tehdä jotain ruoan hyväksi. En voinut. Varttia vailla kuusi T alkoi keitellä jotain lihalientä ruokaa varten. 

Vieraat saapuivat. Seurusteltiin. T otti ruoanvalmistusoluen ja sipelsi yrttejä. Katoin pöydän. Seurusteltiin, kuunneltiin levyjä ja juotiin punaviiniä. 

T laittoi ruoan uuniin klo 20.30 ja istuimme pöytään klo 21.30. Lapset kitisivät, aikuiset olivat humalassa, ruoka maistui herkulliselta ja kaikilla oli hauskaa. 


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos nyt ylipäätään pitäisin illalliskutsuja, niin kyllä minä valmistautuisin iltaan samalla tavalla kuin sinä. Vieraat tuntevat olevan odotettuja.

On vielä sellainenkin tapa, että vieraat pyydetään keittiöön keskustelemaan ja ruokaa tekemään yhdessä isäntäväen kanssa. Yhden kerran olen osallistunut nälkäkurkena yhteiskokkaukseen. Toiste en mene.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Voi se yhdessä kokkaaminen olla kivaakin, mutta ehkä siitä pitää sitten sopia etukäteen.