Näin Tokmannin kassanaisella Ukrainan lipun värisen silmämeikin. Hän sanoi meikanneensa solidaarisuudesta Ukrainaan. Näki, että meikissä oli nähty vaivaa.
Olen kokenut voimatonta raivoa. Tänä aamuna juttu sotaa pakenevasta äidistä lapsineen itketti. Ehkä siksi, ettei siihen sisältynyt kauhua ja väkivaltaa.
Moni pakettiautomies on pakannut auton täyteen nyssäköitä ja lähtenyt kohti Ukrainan rajaa. Minusta on järkevämpää avustaa ihmisiä jonkun tunnetun järjestön kautta. Kuulemma pakettiautomiehissä on se etu, että he ehtivät paikalle nopeammin kuin vaikkapa SPR.
Kun pakenevia ihmisiä on yli miljoona, pakettiautoista saattaa olla jopa haittaa. Toivottavasti he kuljettavat tavaraa, joka on oikeasti tarpeellista, eikä muiden hylkäämiä lumppuja.
Luin Ilta-Sanomista, että pakettiautomiehet aiheuttavat ruuhkaa rajoille, he tarvitsevat hotellimajoitusta ja ruokaa, joka saattaa olla pois autettavilta. Rajoille voi syntyä jäteongelmia, kun sinne jää tarpeetonta tavaraa.
Ilta-Sanomien jutussa Safer Globen toiminnanjohtaja Maria Mekri sanoo, että on parempi antaa rahaa jollekin tunnetulle järjesölle, viestiä rauhan puolesta ja tukea venäläisten toimia sotaa vastaan. Kannattaa olla kriittinen. Katastrofitilanteissa myös huijaukset lisääntyvät. Hän suosittelee myös tietokoneen päivittämistä. Hän sanoo myös: Kohtele venäläisiä normaalisti, vältä russofobiaa.
Kun ukrainalaisia tulee Suomeen, he tarvitsevat apuamme.
Auttaminen on hieno asia, mutta tässä pätee sama kuin lääketieteessä: Do no harm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti