En ole aiemmin käynyt Ryhmäteatterissa. Nyt kävin. Pieni teatterisali oli loppuunmyyty ja siitä voi olla vain iloinen. Teatterissa esitettiin neljän henkilön näytelmä Peggy Pickit näkee jumalan kasvot.
Näytelmän on kirjoittanut näytelmäkirjailija ja ohjaaja Roland Shimmelpfenning (suomennos Simo Lylyn) ja olen nähnyt sen aiemmin Svenska Teaternin esittämänä Tampereen teatterikesässä. Jotain vielä näytelmästä muistin. Tulkinta taisi olla groteskimpi kuin tämä.
Tragikoomisessa näytelmässä kaksi pariskuntaa tapaa kuuden vuoden tauon jälkeen. Toinen pariskunnista on työskennellyt avustusjärjestössä jossain päin Afrikkaa, toinen on hankkinut lapsen, omakotitalon ja autotallin.
Näytelmän juju on siinä, että näyttelijät kertovat ajatuksensa ja salaisuutensa yleisölle ja sitten kelataan taas vähän taaksepäin ja jatketaan. Tunnistin hyväosaisten ystävysten kommunikaation kaksinaamaisuuden ja tarkasti naamioidut loukkaukset.
Toisaalta näytelmässä käsitellään auttamista ja sen motiiveja. Miten autettavat jätetään pärjäämään omillaan kun tilanne vaikeutuu. Vaikka tiedettäisiin, että heille käy huonosti.
Teksti on hyvä, näyttelijät osaavia (Minna Suuronen, Robin Svartström, Meri Nenonen ja Jarkko Pajunen) ja näytelmän imu säilyy loppuun saakka. Näytelmän on ohjannut Jarno Kuosa.
Peggy Picket on muuten röyhelöihin puettu nukke, jonka toisen pariskunnan lapsi haluaa lähettää lapselle Afrikkaan.
Teatterin jälkeen laitoimme A:n kanssa ihanaa ruokaa ja katsoimme kaikki mahdolliset uutislähtetykset.
Kuva on napattu Ryhmäteatterin kuvamateriaaleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti