Kävin M:n kanssa Tampere-talossa Ukrainan hyväksi järjestetyssä konsertissa. Tilaisuudessa oli suorastaan harras tunnelma.
Osa yleisöstä oli pukeutunut Ukrainan lipun väreihin. Keltainen ei oikein ole suomalaisten väri vaan sininen, valkoinen, harmaa ja musta. Ehkä lakkaan kynteni sinisellä ja keltaisella kynsilakalla, mutta loppuuko sota siihen? Mieluummin sinikeltaiset kynnet kuin termobariset pommit.
Rahaakin olen lahjoittanut. Olen hajauttanut lahjoitukseni SPR:lle, Unicefille ja Kirkon ulkomaanavulle. A on lahjoittanut puhelimellaan niin paljon, että emme saaneet ostettua bussilippuja A:n puhelimella. Limitit ovat paukkuneet.
Konsertin väliajalla mietittiin M:n kanssa, että niin kauan asiat ovat hyvin, kun Niinistö pukeutuu pukuun ja Marinin yllä on musta poolopaita. Kun he pukevat päälleen vihreät t-paidat on syytä huolestua.
Pohdimme vielä Ukrainan värejä. Samoilla voisi osoittaa solidaarisuuttaan myös Ruotsille. Eihän sitä tiedä mihin suuntaan tämä maailma menee.
Tunnen voimatonta raivoa siviilien tappamisesta Ukrainassa ja siitä, miten venäläisille valehdellaan sodasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti