Lippu salkoon!

Jos oikein laskin, niin Suomessa on tänä vuonna kaksikymmentäyksi  liputuspäivää ja seitsemän päivää, jolloin suositellaan liputusta. En ymmärrä mitä eroa suosituksella ja varsinaisella liputuspäivällä on. Tuleeko liputuspäivänä tyhjästä lipputangosta joku sanktio? Suosituspäivänä lippu vedetään salkoon, jollei satu olemaan krapula, eikä sada. Joku ehkä tietää vastauksen tähän. Vaalipäivä on aina liputuspäivä. 

Merkittävän naishenkilön vuoksi pakkoliputetaan vain 19. maaliskuuta, joka on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Suosituspäiviin kuuluvat Miina Sillanpää (samalla liputetaan kansalaisvaikuttamista) ja Tove Jansson (ja suomalainen taide). Yhtään naista ei ole yksistään katsottu liputtamisen arvoiseksi vaan kylkeen on liimattu jotain yleisesti hyvänä pidettyä asiaa. Aino Aalto joutuu jakamaan päivän miehensä ja suomalaisen arkkitehtuurin kanssa. 

Toki moni mieskin kulkee samassa rintamassa jonkun tärkeän asian kanssa: Mikael Agricola (suomen kieli), J.V. Snellman (suomalaisuus), Eino Leino (runo ja suvi), Aleksis Kivi (suomalainen kirjallisuus), Kustaa Adolf (ruotsalaisuus) ja Jean Sibelius (suomalainen musiikki).  J.L. Runeberg juhlii vain itseään.  

Heinäkuussa on vain yksi liputuspäivä, vaikka hyvällä kelillä olisi helpompi vetää lippu salkoon, toisaalta tammikuussa ei ole vakiliputuspäiviä, tänä vuonna tammikuussa äänestettiin. Moni ei tiennyt mistä. 

Joku kysyi, kuka olisi nykyajan Minna Canth ja minä ehdotan Sofi Oksasta, joku toinen kannatti Sirpa Kähköstä, joka sekin on hyvä ehdotus. Molemmat ovat hyviä kirjailijoita ja yhteiskunnallisesti aktiivisia naisia.