Tänäänkin on "Pakko mennä ulos" -päivä. Kun on lapsena sitä jankutettu, pakko on juuttunut aivoihin, eikä kenenkään tarvitse enää komentaa. Pennut ulos, aurinko paistaa. Vihasin lapsena nimitystä pentu. Sitäkin nimittäin välillä käytettiin. Nyt mietin koiranpentuja, jotka ovat suloisia.
Kävin eilen katsomassa valikoiman Filkkareissa palkituista elokuvista. Pidin erityisesti Anssi Kasitonnin lyhäristä La Saboteur ja Dania Bdeirin Warshasta. Anssi Kasitonnin elokuva oli jotenkin ihanan lapsekas ja innostunut. Humoristinen, kekseliäs ja vähän kaurismäkeläinen. Warshassa taas pohdittiin sukupuolta. Upea, vapautunut ja suvaitsevainen lyhäri, kaunis. Näitä ehkä nähdään myöhemmin Areenassa, ainakin toivon niin.
Kansantajuisissa psykologisissa jutuissa puhutaan siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen huomannut uuden tunteen liittyen Ukrainan sotaan. Vahingonilo. Vahingonilo siitä, että Venäjä ei olekaan edennyt siten kuin varmaan odotettiin. Helposti unohtuu, että heidänkin sotilaitaan kuolee. Sotilailla on perhe, ystäviä ja mahdollisesti rakastettu. Eivät kaikki ole sinne hingunneet.
5 kommenttia:
Juu, on aivan pakko - aurinkoon!
Minulla on myös vesijumppa tänään. Viimeksi aurinko pilkisteli turkoosiksi maalattuun altaaseen, vaikutelma kuin olisi jossain etelässä ja ihana kannustava ohjaajamme Jarmo ehdotti, että laitamme jatkossa aurinkolasit päähän.
Kauhea tilanne Venäjän nuorilla sotilailla, jotka on ehkä jopa huijattu sotaan. Sellaistakin tietoa on tullut, että uhrattavat sotilaat ovat syrjäseuduilta Aasian puolelta Venäjää ja köyhistä entisistä suomalaiskylistä. Raja-alueen poikia olisi vaikea motivoida tappamaan kavereitaan.
Minä tunnen Putinin ja häntä kannattavien roistojen tilanteesta suurta vahingoniloa. Saavat mitä ansaitsevat kun joutuvat kansainvälisessä katsannossa hylkiöiden asemaan.
Jospa on oikeasti niin, että valta vahingoittaa aivoja. Ainakin se saa monet pelkäämään vallan menetystä. Mitä Putin olisi ilman valtaa? Ei tämä ole pelkästään miehinen juttu. Vaikka Falklandin sotaa vastustettiin, niin sen voitto toi Thatcherille suuren suosion. Se liittyi siihen, että sota oli lopulta helposti voitettavissa. Nyt ei onneksi näytä siltä. Jännä, että Ukrainan sota, on saanut minut googlaamaan muitakin sotia, joita on totisesti koko ajan.
Tuohon tekstiin eksyi ylimääräinen pilkku, mutta ei se mitään. Minulla on joskus ollut hyvin pikkuisen valtaa kovin pienissä piireissä, lähinnä ammatin kautta. Onhan se makoisaa, kun moni on mielin kielin. Sitten yhtenä päivänä kukaan ei ole enää kiinnostunut. Toisaalta se on helpottavaa, sillä vastuutakaan ei enää ole.
Anssi Kasitonni on monialainen nero!
Samaa mieltä Anssi Kasitonnista. Olen nähnyt hänen videoitaan Kouvolan taidemuseossa. Käytiin ensin aikuisporukalla ja sitten lasten kanssa. Lapset kiinnittivät huomiota eri asioihin kuin aikuiset, mutta olivat yhtä ihastuneita.
Lähetä kommentti