Olen oppinut uuden termin: fleksaaminen. Fleksaajat ovat ihmisiä, jotka saattavat toisissa tilanteissa syödä vegaanisesti ja toisinaan käyttää myös eläinkunnan tuotteita. Miljoonat fleksaajat olisivat luonnon kannalta tärkeämpiä kuin muutama pilkuntarkka E-koodeja syynäävä vegaani.
Nyt tiedän, että Elovena välipalakeksit ovat vegaanisia, samaten Metso-kirjaston kahvilan pistaasipullat ja Lidlin paistopisteen korvapuustit. Olen löytänyt ravintohiivahiutaleet, jotka maistuvat hyvälle ja joita ripottelen kaikkialle. Tuote näyttää hilseeltä. Ei kannata aivastaa kun on ripotellut ravintohiivahiutaleita leivälle.
Vegaaniset juustot ovat pahoja (no en ole kokeillut jokaista). Maistoin vegaanista fetaa. Se näytti fetalta, mutta oli oksettavan makuista. Vegaaniset jäätelöt ovat usein liian makeita.
Olen oppinut käyttämään tofua, jota en pilko veitsellä vaan revin palasiksi. Niin mausteet imeytyvät siihen paremmin. Olen oppinut pitämään soijajugurtista. Nyt sitten joku mainitsee sanaparin, joka on saatanasta: soija ja sademetsät. Noin yhdeksänkymmentäviisi prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta syötetään tuotantoeläimille: muniville kanoille, broilereille ja lohille. Rehusoijaa tuodaan Suomeen vuosittain 18 000 kiloa yhtä suomalaista kohti (linkki). Soijan käyttöä eläinrehuna on vähennetty Suomessa ja osa kanaloista on korvannut soijan härkäpavulla.
On hienoa, että kaupasta on saatavilla monia helposti käytettäviä kasvisproteiineja. En oikeastaan ymmärrä mihin jauhelihaa enää tarvitaan.
Tämän päivän Hesarissa kerrotaan saaristoekologi Panu Kuntusta ja eräopas Sanna-Mari Kuntusta, jotka meloivat kanooteilla reitin Salosta Poriin. Pentti Linkola kulki soutuveneellä samaa reittiä 1974. Miten valtavasti meri, lintukanta ja rannat ovat tässä ajassa muuttuneet, eivätkä ikävä kyllä hyvään suuntaan. Kun Linkola matkusti, vaimo souti ja veneessä oli mukana kaksi lastakin. Linkolan pariskunta erosi melko pian suotumatkan jälkeen ja ymmärrän sen hyvin. Kuntut ovat edelleen yhdessä ja suunnittelevat uutta melontareissua vaikka matkalla oli paljon vastoinkäymisiä.
Aion edelleen pikkuisen fleksata, sillä se tekee elämästä helpompaa. Kerttu tarrautuu kynsillään Shebaansa ja raksuihinsa. Näin aiomme jatkaa ainakin toistaiseksi.
19 kommenttia:
En oikein ymmarra vegaanituotteita jotka yrittavat matkia, lihaa juustoa ym. Pitkan ja monimutkaisen valmistusprosessin usein kayneet lapi eika ravintoarvotkaan aina kummosia. Eiko olisi parempi syoda niita papuja ym vahan enemman pavunnakoisina?
On se vaan vaikeaa toimia oikein. Sri Lankassa oli kielletty kemialliset lannoitteet. Seurauksena huoamttava sadon väheneminen, pula viljasta ja muusta, kapinaa, väkivaltaisuutta. Kielto kumottiin.Linkolan aktiiviaikana puhuttiin enemmän liikaväestöstä, nyt se on ilmeisesti jo toivotonta ja puhutaan enemmän ihmisten tavoista muuttaa käytöstään. Eihän meille mikään oikein riitä kun meitä on niin paljon.
Komppaan edellistä kommentoijaa: en ole ollenkaan tykännyt noista prosessoiduista tököteistä, härkis, nyhtökaura ja mitä niitä onkaan. Sen sijaan uunissa paahdetut juurekset, kaalit, purjot, pavut, erilaiset kasvismössöt ovat tosi hyviä. Parsakaalin varsi on muuten ihmeellisen hyvää raakana, vähän nauriin tapaista. Sitä voi pilkkoa porkkanan kanssa raasteeksi. Punaviinimarjat tai granaattiomenan siemenet sopii mukaan.
Sama kuin edellä kommentoineilla. Peruskasvikset ja juurekset ovat hyviä, mutta "matkimistuotteet" ällöjä. Miksi pitää tehdä jotain leikkeleen ja juustosiivujen näköisiä pahanmakuisia tuotteita ja jouluksi kinkun mallinen seitanmötikkä? Onko ne jotain siirtymävaihetta, ikään kuin äidinmaidonkorvikkeita? Leivän päällehän voi laittaa esim. hummusta, joka on hyvä leivänpäällys ja keon vihanneksia, jos haluaa jättää juuston pois. Minä en halua, rakastan juustoja.
Jotkut kaukaa rahdatut vegaanituotteet kuluttavat maapalloa hurjasti, sekä valmistus että tuonti. Ainoa tepsivä keino ruuan riittämiseen olisi väestönkasvun hillintä, minkä Leenakin edellä mainitsee. Sitä kyllä tapahtuu elintason noustessa, mutta liian hitaasti, ja Venäjän hyökkäyssodan seuraukset köyhdyttävät ja kurjistavat elämää juuri köyhissä maissa, joissa ihmiset hankkivat ilokseen paljon lapsia elämän ollessa kaikin puolin näköalatonta, turvatonta ja toivotonta.
Nyt on kyse massoista. Kun lapset ovat nälkäisiä, niin vanhemmat tuskin alkavat uunijuureksia tekemään ja papukastiketta on turha tarjota. Pitää löytyä jotain tuttua ja helposti valmistettavaa.
Ruokatarvikkeiden kuljetus ei ole merkittävä asia ilmaston kannalta, tietysti vielä parempi, että tuotteet tehdään lähellä. Tosiaan soijaa tuodaan eniten eläinten rehuksi.
Nytkin ruokaa tuodaan paljon ulkomailta kuten vaikka hedelmiä, pähkinöitä, kahvia, suklaata, vihanneksia, juustoa, viiniä...
Ongelman ydinhän ei ole soija tai keiden ravinnoksi sitä tänne tuotetaan, vaan tehomaatalous ylipäätään ja tuotantoeläin(mikä kauhea sana!)talous aivan erityisesti. Ilman laajamittaista, teollistettua eläinten "tuotantoa", ei olisi mitään tarvetta raivata sademetsiä rehusoijaviljelmien takia, vaan soijapapu kasvaisi ihmisravinnoksi Itä-Aasiassa niin kuin se satojen (tuhansien?) vuosien ajan tekikin.
Käänne ihmisten ruoka- ja kulutustottumuksissa maapallon kantokyvyn kannalta huonoon suuntaan tapahtui vasta 2. maailmansodan jälkeen. Mutta vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvulla lihansyönti oli jopa Suomen kaltaisessa länsimaisessa hyvinvointivaltiossa nykymenoon verrattuna varsin maltillista.
Omassa lapsuudessa ei 1970-luvulla lihaa oli tavallisesti tarjolla "vain" viikonloppuisin. Arkisin äiti tosiaan laittoi ne juurekset uuniin - tai voi olla, että kattilaankin ja keitti lihasoppaa. Lihaa keitossa oli kuitenkin vain sen verran, että pääsi sanomaan: perunaa, porkkanaa ja sipulia sen sijaan oli yllin kyllin.
Ennen tuotantoeläintalouden keksimistä ihmisellä oli vain koti- ja lemmikkieläimiä, nykyisin "kotieläimiin" törmää lähinnä vain lastenkirjoissa.
Jos otettaisiin pari askelta taaksepäin ja palattaisiin takaisin kasvisvoittoiseen ruokavalioon (jota suurin osa ihmiskunnasta on noudattanut suurimman osan koko ihmiskunnan historiasta), voitaisiin luopua massiivisesta lihantuotannosta kaikkine ikävine sivuvaikutuksineen. Ennen kotieläimet olivat arvokkaita ja niitä ainakin pyrittiin kohtelemaan hyvin. Nykyään ne (he?) ovat ruokateollisuuden raaka-ainetta, josta otetaan kaikki irti mahdollisimman suurten voittojen toivossa. Näinhän ei olisi pakko olla, vaikka toiveeni epäilemättä auttamattoman epärealistinen onkin.
Ainakin Amatsonian alueella kasvanut soija on tosiaan suoraan saatanasta.
Taitaa olla utopiaa vaikkapa amerikkalaisten siirtyminen kasvispitoiseen ruokaan. Olen käynyt ja nähnyt ne pihvit ja hampurilaisravintolat. Tarkastin äsken, että Lidlistä ostamani tofun soija on Ranskasta.
Samaa mieltä. Jos on vegaani, niin sitten ei tarvitsisi loihtia ruuastaan vippaskonsteilla lihan näköistä, kuten esimerkiksi vegenakit ja seitan-kinkku. Mitä järkeä?
En ymmärrä mitä haittaa siitä on, jos joku haluaa syödä kasviproteiineja tutun oloisessa muodossa kuten nakkeina tai "jauhelihana". Vähentää se kuitenkin eläintuotantoa, jossa on sekä terveydellisiä että eettisiä ongelmia, puhumattakaan ilmastovaikutuksista. Taidan olla huono ottamaan kantaa mihinkään, sillä se menee niin tunteisiin.
Minusta ne kaikki nakinnäköisiksi tehdyt tuotteet vaan ovat lähes kaikki niin huonon makuisia, ja varsinkin leikkeleen ja juuston muotoiset vegehyllyn tuotteet, maultaan huonoja ja kalliita. Ostin sellaisia vegaaniruokavaliota noudattaville sukulaisille aamiaispöytään, mutta sanoivat, että eivät syö niitä kotonakaan. Jauhelihan korvaavat tuotteet taas ovat ihan hyviä. Sitten on näitä chian siemeniä, gojimarjoja yms (näitä tarkoitin kaukaa tuotavilla turhilla tuotteilla), jotka eivät ole sen parempia kuin muutkaan lähempänä kasvatetut, vaan pelkkiä muotituotteita. Yhteen aikaan kaikkien olisi pitävnyt syödä avokadoa. Eksoottisia hedelmiä ei juurikaan ole myyynnissä esim. Välimeren maissa, vaan syödään sitä mitä Euroopassa tuotetaan. Tämä ei siis liity vegeen, vaan yleensä Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion marketin liian runsaisiin valikoimiin.
Totta, eivät vegenakit ole hyviä, mutta jos joku haluaa niitä syödä niin mikä siinä. En haluaisi olla ilman vaikkapa sitrushedelmiä. Joskus aikoinaan tuontia rajoitettiin ja ulkomaalaisia omenoita sai tuoda vasta kun kotimaiset loppuivat. Globalisaation myötä moni tuote tulee ulkomailta. En minäkään niitä gojimarjoja syö, kotimaiset marjat riittävät. Enkä ole edes maistanut Chian siemeniä. Pähkinöistä pidän ja aion kohta keittää kahvia. Suomessa ruoan tarjonta on yltäkylläistä ja onhan muutoksen ehtinyt elämänsä aikana nähdä. Kukin syököön mitä haluaa, siihen en voi puuttua.
Koska veganismi sisältää sen ideologian, ettei mitään eläinperäistä käytetä, niin miksi se vegaaninen ruoka pitää ihan väkisin saada näyttämään ja maistumaan eläinperäiseltä ruoalta? Nakit, jauheliha, lihapullat, seitankinkku yms.? Tämä logiikka ei mahdu minun kaaliini.
Jos vielä valaisen tätä asiaa esimerkillä. Oletetaan, että en halua syödä kermavaahtoa ideologisista (tai mistä tahansa) syistä. Omenahillo sen sijaan maistuu. Miksi elintarviketeollisuuden pitäisi tuhlata resurssejaan kehittämällä omenahillosta kermavaahdon näköistä ja -makuista vain minun ideologiani vuoksi?
En edusta mitään ideologiaa tai noudata tiukkaa vegaanista ruokavaliota, mutta uskon siihen, että eläintuotteiden käyttöä pitäisi vähentää varsinkin Suomen kaltaisissa rikkaissa maissa, joissa lihaa käytetään liikaa ja siinä nämä esim. kaura- ja härkäpaputuotteet voivat olla apuna. Punainen liha muuten lisää myös paksusuolensyövän riskiä. Toisaalta tehoeläintuotannolla on myös eettiset yms. ongelmansa. Ikävää jos jotakuta häiritsee se, että tuote muistuttaa lihaa.
Minusta tuntuu taas jännältä, että kaupoissa tuotteiden eläinperäisyys häivytetään, liha ei näytä lihalta, vaan se on pilkottu näteiksi paloiksi tai jauhettu. Enää ei myydä kokonaista kanaa. Myytävä ruoka ei näytä eläimeltä!
Elintarviketeollisuuden ei tarvitse tuhlata mitään minkään ruokavalion vuoksi. Se on bisnestä ja jos on kysyntää, niin tuotetta valmistetaan ja siitä saadaan rahaa. Vegaaniset proteiinituotteet ovat kuluttajalle usein kalliimpia kuin eläinperäiset.
Minä luulen, että vegetaristit ja vegaanit eivät vaadi lihatuotteiden näköisiä kasvistuotteita vaan se on niiden tuotteiden kehittelijät ja markkinoijat jotka luulevat, että kaikki haluavat syödä kinkun näköistä mötikkää jouluna.
Itsellä on käynyt niin, etten ole enää pariin jouluun syönyt kinkkua. Se ei vain maistu. Meillä on ollut kinkkua varten lahjaksi saatu koristehaarukka, jossa on possu omena suussa (mikä sen esineen nimi on, siis semmoinen joka tökätään kinkkuun ja josta voi pitää leikatessa kiinni?). Sen hylkäsin irvokkuudessaan jo aiemmin. Ei tulisi mieleenkään muovailla mistään muista ruoka-aineista possun kehonosan näköistä syötävää.
Syön kalan ja lihan (sen vähän mitä syön) aina pikkupalasina ja hyvin kuorrutettuna eli alkuperä häivytettynä, joten ihan hyvin voisin syödä muuta niiden tilalla. Arkena kuluu hyvin vähän lihaa, vieraille tulee tehdyksi gulassia ja muita patoja. Suomalaisessa ruokavaliossa peruna, viljatuotteet ja marjat ovat olleet tärkeitä, monelle lihaa tärkeämpiä, joten uskon, että lihan kallistuessa meidän vanhempien ihmisten ainakaan ei ole kovin vaikea muuttaa tottumuksiamme.
Olen muuten piruuttani seurannut kauppojen tarjoustuotteita ja ne ovat useinmiten lihaa, makkaraa tai maitotuotteita. Katsoin tänään jonkun suuren marketin mainosta ja ainut kasvistarjous oli tomaatti (ja olut, kaipa sen voi laskea kasvisjuomaksi). Lidlin tarjouksissa on yllättävän paljon myös kasvikunnan tuotteita (Lidl ei maksa minulle tästä mitään, vaikka kyllä kannattaisi).
Niitä mainosten tarjouksia taidetaan kutsua sisäänheittotuotteiksi.
Nyhtökaura ja muut jalostetut vegaanituotteet ovat mahtavia. Papuja ja linssejä syödessä ei ehtinyt töitä tehdä, kun täytyi säännöllisin väliajoin paeta vessaan. Kun uusissa tuotteissa kuidut ja proteiinit on teollisesti hierottu erilleen, niin juuri mitään vatsavaivoja ei tule.
Kumma kyllä kasvispihvejä ei halveksuttu 80-luvulla, jolloin koulumme tarjosi meille lapsille suosittuja, herkullisia, kotimaisista juureksista tehtyjä tehtyjä kasvisraastepihvejä. Olisi varmaan pitänyt keksiä ihan joku muu tarjoilumuoto, joka on yhtä helposti kypsennettävissä ja tarjoiltavissa, ja varsinkin keksiä ihan eri nimitys näille kerettiläisille tuotteille. Kuka ottaa haasteen vastaan ja keksii, miten vaikka nämä kasvis(anteeksi)pihvikkeet voisi tuottaa ja tarjoilla massaruokailussa niin, ettei niistä vain missään tapauksessa tulisi pihvit ja liha mieleen?
Miksi muuten vegaaniruokavalion käyttöä mainitaan jonkinlaiseksi ideologiaksi, miksei sekaruokavalion tai vähähiilihydraattisen ruoan syöminen ole ideologia? Tuntuu, että nykyään jokainen kulutustottumus on kannanotto. Aihe herätti keskustelua ja olen siitä iloinen!
Jos pihvi tuo lihan mieleen, niin lettu ei. Pinaattiletut on monen lapsen mieliruoka.
Lähetä kommentti