Tarkastan kirjastossa käydessäni hyllyn, johon asiakkaat saavat tuoda kirjojaan. Minunkin pitäisi harventaa kirjahyllyni sisältöä, mutta sen sijaan mukaan tarttuu usein lisää painotuotteita.
Viime viikolla nappasin hyllystä Albert Camus'n klassikkoromaanin Sivullinen. Romaani alkaa näin: Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhaikodista sähkeen: "Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme." Samantekevää, ehkä se tapahtui eilen.
Lukija saa heti jonkinlaisen käsityksen siitä, ettei pojan ja äidin suhde ollut kovin lämmin. En ole vielä lukenut romaania. Äiti on aina äiti.
Oma äitini kuoli eilen. Hän sairasti pitkään. Syntyessäni äitini oli itsekin melkein lapsi, vain 19-vuotias. Hän
lähti Helsinkiin opiskelemaan (isä oli jo siellä) ja minä jäin pariksi
vuodeksi mummoni hoitoon. Nuorempi siskoni syntyi viiden vuoden kuluttua ja toinen seitsemän vuotta syntymästäni.
Äitini ei enää koskaan sano "Nuttu nurin onni oikein". Äiti ei ratkaise sudokuita eikä lue englanninkielisiä dekkareita. Kukaan ei puhu minulle kuopiolaisista patologeista (äiti työskenteli osastonhoitajana yksityisessä patologian laboratoriossa ja työ oli hänelle hyvin tärkeää). Minua eivät patologit olisi voineet vähempää kiinnostaa. Äitini ei vaihda enää huonekalujen järjestystä tai lue ilmoituksia myytävistä asunnoista. En enää koskaan syö äidin leipomia korvapuusteja.
Äitini ei ole tehnyt näitä asioita muutamaan vuoteen, mutta nyt tekemättömyyden päälle on pudonnut lopullisuuden paino.
Vielä reilu vuosi sitten isä ja äiti lenkkeilivät säännöllisesti. Äidistä tuli viimeisinä vuosinaan kovin laiha ja pieni. Äitiä huimasi ja hän kaatuili, mutta hän vakuutteli, ettei häntä lenkkeillessä huimannut. Vauhti oli ainakin kova, eikä meno ollut erityisen vakaata. Me lapset ehdotimme kävelysauvoja, mutta niihin äiti ei taipunut.
Äiti vietti viimeisen vuotensa hoivakodissa. Torstaina sovittiin saattohoidon aloittamisesta ja eilen hän menehtyi. Nyt minulla tulevat kyyneleet silmiin kun tätä kirjoitan. Olen samaan aikaan surullinen ja huojentunut. Mietin, oliko äiti ollut ainakin silloin tällöin onnellinen. Katuiko hän jotakin. Ei tullut koskaan kysyttyä.
Lepää rauhassa äiti.
20 kommenttia:
Lämmin osanottoni.
Kiitos.
Osanotto täältäkin. Vaikuttaa, että äidilläsi on ollut kohtuullisen hyvä elämä kohtuullisen pitkään.
On ollut. Kiitos osanotosta.
Se on vähän haikea hetki. Minun äiti kuoli 5v sitten, tuoreessa muistissa.
Vanhasta päästä poistutaan, mutta onneksi nuoresta päästä tulee uusia tilalle.
t.Auvo T
Osanotto myös täältä, satunnaiselta lukijalta.
Lämmin osanottoni myöskin, olen seurannut blogiasi mielenkiinnolla melko säännöllisesti. Omasta äidistäni jätti aika (mielestäni osuva ilmaus) vuonna -96, tyttäreni lakkiaispäivänä. Muistan häntä usein, yhteisiä ilon ja naurun hetkiä. Silloin mielessä soi Peltoniemen Hintriikan surumarssi.
Lämmin osanottoni suureen suruusi.
Voimia ja osanottoni! ❤️
Äiti on kuitenkin aina äiti.
Osanottoni Heidi. Niin tuttua. Oma äitini kuoli tammikuussa, odotetusti. Pidimme ihanat muistelot hänen syntymäpäivänään heinäkuussa. Kuuntelin juuri Anne Ernauxin Äitini. Lienet lukenut. Pieni kirja, tykkäsin.
Voimia ❤️
Osanottoni!
Osanotto äitisi kuolema johdosta <3
Liikuttuneena luin kirjoitustasi. Oman äitini kuolemasta on tänään tasan 20 vuotta.
Lämmin osanottoni,se on niin lopullista.Onneksi ne muistot säilyy,joillekkin itkee,joillekkin nauraa,usein vieläkin 15 vuoden jälkeen mietin mitä äiti mahtaisi sanoa tekemisistäni.Elää päivittäin muistoissa mukana.
Lämpimät kiitokset teille kaikille.
Osanottoni. Kuolema koskettaa aina.
Osanottoni.
Kiitos.
Heidi, otan osaa suruusi. Luen myöhässä näitä kirjoituksiasi, koska matkalla en käynyt paljon somessa.
Me saimme kesken matkan tietää, että miehen veli oli kuollut sydäninfarktiin. Mieheni valmistaa veljensä muistotilaisuuteen kauniin esityksen, jossa on lyhyt veljen videohaastattelu, heijastettavia valokuvia ja niiden taustana Jussi Raittisen kauniisti laulama Stadin kundin kaiho. Kesällä oli juuri siskoni miehen hautajaiset. Toivottavasti tulee vastapainoksi myös pian nuoremman väen häitä.
Kiitos osanotosta.
Lähetä kommentti