Kun olin päiväkotilapsi, teimme tätien ohjaamana joululahjat äideille. Miksei muuten isille? Lahja oli muistaakseni pannunalunen ja se oli kiedottu valkoiseen paperiin ja paketin ympärille oli sidottu punainen nauha. Paketista ei saanut kertoa äidille. En voinut olla vihjailematta, mitä olisi tulossa, jos äiti jaksaisi odottaa vielä muutaman päivän.
Odotus tuntui pitkältä ja kutkuttavalta.
Isä laittoi lahjan kirjahyllyn päälle ja nosti minut joka päivä ylös, että saatoin tarkastaa, ettei paketti ollut kadonnut mihinkään.
Jännä, etten muista hetkeä, jolloin äiti avasi paketin. Ilmeisesti se ei ollut mikään suuri spektaakkeli.
Sain kirjalahjoja joka joulu ja kirjat olivat muutenkin suosittuja lahjoja ja kustantamojen joulumyynti merkittävä. Viime jouluna lupasin lapsilleni ja heidän puolisoilleen kirjalahjat, jotka he saivat itse valita. Tänä vuonna en. Kuulemma kirjojen joulumyynti on ollut huonoa.
Lupaan ostaa ainakin yhden kirjan vaikka sitten itselleni.
Kävin Kulttuuriravintola Kivessä Café Barock-musiikkitapahtumassa ensimmäistä kertaa. Tapahtuman sivulla sanotaaan, että Café Barock palauttaa konserttitradition juurilleen yhteisen viihtymisen tavaksi, johon kuuluu syöminen, juominen ja jutustelu.
Nämä vanhan musiikin tyypit näyttivät erilaisilta kuin muut klassisen musiikin soittajat, jotenkin rennommilta ja boheemimmilta. Siltä, etteivät ota itseään niin tosissaan. Ehkä heidän ei tarvitse kilpailla paikastaan soittokädet ruvella.
Istuin samassa pöydässä kahden kollegan kanssa. Puhuimme siitä, miten paljon monilahjakkuuksia lääkäreissä on. Olen tavannut kirurgin, joka on käynyt teatterikoulun, tiedän monia lääkärimuusikoita, -urheilijoita ja -kirjailijoita. Tutkijoita. Paljon älykkäitä tyyppejä (on niitä tietysti muillakin aloilla). Olen aina tuntenut itseni lahjattomaksi heihin verrattuna, varsinkin yliopistosairaalapiireissä. No nyt on sitten paloittelusurmalääkärikin.
8 kommenttia:
Voihan nenä, paketointi edessä, kreegagh tarzan bundolo! Voi yhden kerran, stressiä tiedossa.
Nimittäin, olen paketoinut joka joulu ammatikseni noin kymmenen vuoden aikana. Isoin esine taisi olle pesukone tai jääkaappi. Usko pois, osaan paketoida. Mutta kotona ei ole tukevaa, tarpeksi isoa paketointipöytää. eikä ole rullassa paperia, eikä sitomisnauhaa. Eikä kunnollista paperia, vahvaa, taitoksensa pitävää, hyvin leikkautuvaa, rullapaperia. Eikä teippiä ja teippikonetta, on vain kuluttajille tarkoitettuja korvikkeita. Teippi ei pidä, ei katkea teippikoneen terää vasten, on kuin kissanlihaa. Teippikone on kevyt lärpäke, pyörii pitkin pöytää ja tippuu lattialle kun yritän vetää teippiä poikki. Ja ne koristenauhat, rullia löytyy muttei niitä saa mihinkään kiinni, sen rullan pitää olla kuin wc-paperirulla telineessään. Näin nauha ei kierry.Nauhan pitää plla kiiltävää, lujaa ja kovaa, jotta se kihartuu kunnolla. Saa koristeruusukkeet tehtyä.
No, tänä vuonna käydessäni paperitukussa tuli mieleen ja sain hommattua kunnon teippikoneen, antaas kattoa kuinka äijän käy.
ICT-ukkeli
Hommaat kotiin ne ammattilaisvälineet! Pesukoneen paketointi kuulostaa aiva vaativalta hommalta. Arvostan.
Viime jouluna annoin kaikille perheenjäsenille lahjakortteja kirjakauppaan, nyt ostin kolmelle kirjat, mutta olen aivan epävarma, tykkäävätkö ja ovatko vaikka jo lukeneet nämä kirjat. Itselleni ostin kaksi kirjaa - ja olen melko varma, että lahjan saaja tykkää.
Milloin olit päiväkodissa?
Isänpäivä alkoi hiipiä suomalaisten tietoisuuteen oikeastaan vasta 1970-luvulta lähtien - eikä vähiten ns. kaupallisten intressien takia (anteeksi vaan kaikki isät!). Vuoteen 1987 mennessä se oli jo niin vakiintunut, että pääsi ihan "viralliseen" almanakkaan asti.
Lääkärit ovat toden totta multitalentteja!
Tämäkin, joka päätti ryhtyä murhaajaksi, oli paitsi falsetissa laulava baritoni, opiskellut myös teologiaa yliopistossa. YLE teki hänestä dokumentinkin siinä vaiheessa, kun lääkärinuraa oli takana vasta vuosi. Kyseistä ohjelmaa ei varmaan enää koskaan uusita televisiossa.
Paketointiraportti
Lahjukset on saatu paketoitua, teippikone erittäin hyvä, tarpeeksi painava ja sen terä terävä. Leikkaa teippiä ja peukaloa kiitettävästi. Paperi ihan jämää, liian ohutta, ryhditöntä ja leikkautuu huonosti. Kivan väristä toki, tumma matta sininen + kiiltävä punainen naru on ihan pähee yhdistelmä. Mutta se leikkautuvuus...
Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa? No, olet varmaan lapsena katsellut kun kaupan täti / setä paketoi ja leikkaa paperista sopivan palan sillee, että aloittaa leikkamisen mutta sitten vain työntää saksia eteenpäin - ja paperi leikkautuu ilman, että teriä pitäisi liikuttaa. Leikkautuu ihan suoraan ja siististi. Kuluttajille myytävillä papereilla ei onnistu, liian ohutta ja vetelää se paperi. Tuommoisen kunnollisen käärepaperin saa myös "leikattua" niin, että taitat sen kaksinkerroin, painat sen taitoksen kynnellä teräväksi ja sitten vain repäiset. Repeää suoraan ja siististi.
ICT-ukkeli
En tiennytkään, että murhaaja on myös laulaja ja opiskellut peräti teologiaa. Tunnen erään erikoislääkärin, joka on toiselta ammatiltaan pappi. Hän ei tietääkseni ole murhannut ketään.
Hyvä, että ICT-ukkelin paketointihommat onnistuivat. Paperin leikkaaminen saksia liu'uttamalla on jotensakin tyydyttävää, mutta saksien pitää olla tosi terävät.
Hyvä Marjatta, että pidät kirjakauppoja, kustantamoja ja kirjailijoita hengissä!
Joo, on hyvin tyydyttävää se leikkuu - ja ihan helevetin turhauttavaa kun ei leikkaudu. Ja mulla on kai joku pakkomielle tai fetissi teräaseideni terävyys. Oikeasti, ne on Teräviä, myös sakset. Olen huvikseni teroittanut kääntöveitseni niin teräväksi, että ajoin sillä partani. Sen veitsen päätyö oli tomaatin & lihanleikkuu retkeillessäni. Ja piti mun pikkukirveskin teroittaa paranleikkuuseen kelvolliseksi. Kuten puukotkin, puukot joilla vuollaan makkaratikkuja ja sytykkeitä, perataan kaloja ja leikataan makkarapakettejä ja leipää.
Ainoa teräase joka EI ole kaikenaikaa terävä on sveitsin armeijan upseerilinkkari, se ei pysy terävänä. Sen teräs on sen laatuista, että hapettuu tylsäksi. Toki tietämätön voi sitäkin pitää terävänä kun teroituksesta on kulunut viikkoja mutten minä, Se pysyy muutaman päivän terävänä, skottilainen hiekkakivi ja öljy kun tekee temppunsa. Ja sitä kovasinta ei oudompi usko kovasimeksi, on kuulemma lasinsileä.
Ja se kelvoton paperi ei leikkaudu vaikka olen ne sakset teroittanut.
ICT-ukkeli
Lähetä kommentti