Kuolleet lehdet on ohjaajalle tutulla melankolisella tavalla hauska ja ottaa samalla kantaa työelämän epäkohtiin, käsittelee alkoholismia ja huomioi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa.
Alma Pöysti ja Jussi Vatanen ovat lutuisia rakastavaisina ja hienoja näyttelijöitä. Elokuvassa esiintyvä Aki Kaurismäen Alma-koira palkittiin Cannesissa Juryn erikoismaininnalla roolistaan Chaplin-koirana. Ihan syystä.
Kaurismäkeä on verrattu Ken Loachiin, mutta Loach kuvaa yhteiskunnallisia vääryyksiä eri tavalla, viiltävämmin. Hänen elokuviaan on vaikea, mutta tärkeä katsoa.
Alkoholismi on noussut Aki Kaurismäen elokuvissa yhä tärkeämmäksi aiheeksi. Riemu on kaikonnut ryyppäämisestä niissäkin.
Pidän siitä, että Kaurismäen naishahmot ovat elokuvassa vahvoja. Hauskaa, että Alma Pöystin esittämä naishenkilö on nimetty Ansaksi. Onko siihen innoittanut peräti Ansa Ikonen? Mies, jota Jussi Vatanen näyttelee, on pelkästään Holappa.
Elokuvaa katsoessa nappaa kaikenlaisia pieniä juttuja: elokuva, jota pari käy katsomassa, elokuvajulisteet, romaani, jota Holappa on lukenut (Marko Tapion Arktinen hysteria), karaoken vetäjä, joka esiintyi ihanassa Karaoke -dokkarissa, Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi , joka vilahtaa elokuvassa ja hieno vanha ja uusi musiikki. Pääasiassa vanha.
Kuolleet lehdet on visuaalisesti tuttua Kaurismäkeä. Kaikki tietävät miltä näyttää kahvila, jota sanotaan kaurismäkeläiseksi.
Luin jostain, että Aki Kaurismäki on sanonut, että elokuvateatterista pitää kävellä ulos vähän onnellisempana kuin sinne on raahautunut ja se toteutui tälläkin kertalla.
6 kommenttia:
Hyviä arvosteluja on tullut, olen vasta menossa katsomaan. Näin leffasta ison mainoksen keskellä Pariisia mainospylväässä, kun oltiin ajamassa lentokentälle viime torstaina.
Minusta tuntuu, että ohjaaja on melkein suositumpi Keski-Euroopassa kuin Suomessa.
Jos Kaurismäen elokuva nyt palkittaisiin Oscarilla, miltä näyttäisi blurayn kotelossa teksti: "Suomen Nato-Oscar voittaja"?
Tämä ehtii mennä varmaan ohi ennen kuin olemme kotona lokakuussa, mutta pitänee ostaa jostain verkkopalvelusta kotona katsottavaksi.
Pidän molemmista näyttelijöistä, osaavat näyttää tunteita ilmeillään. Kaurismäen sarjakuvamaisesta kielestä en ole niin pitänyt, mutta luotan siihen, että Alma POöysti ja Jussi Vatanen saavat nekin repliikit elämään.
Minua taas se omintakeinen tapa kommunikoida on huvittanut. Hiljaisuus on myös miellyttänyt minua. Ehkä se puhe ei tällä kertaa ole yhtä häiritsevää (siis niistä, jotka ovat pitäneet sitä häiritsevänä).
Akilla oli vuosikymmeniä sitten Laika -niminen koira (tietenkin). Sekin esiintyi hänen elokuvissaan. En tiedä, oliko urosvainarttu, mutta Otson äiti on myös Laika.
Lähetä kommentti