Jos ohitan uutuuskirjan kommentoimisen Instassa, en ole sitä lukenut, tai en pidä siitä. Sama toimii lehtikritiikeissäkin, kirjojen arvo määritellään usein niin, että osa uusista kirjoista jätetään huomiotta.
Nappasin tämän ajatuksen Oskari Onnisen Imageen kirjoittamasta kolumnista. En muista kirjoittiko Onninen juuri näin, mutta minulla ei ole tässä kyseistä kolumnia ulottuvillani.
Image lopettaa paperilehtensä elokuussa. Voisin järjestää Imagen hautajaiset. Kaivaa kuopan, pistää sinne kyseisen aikakausilehden ja suorittaa siunauksen. Polttohautauskin sopisi. Päälle pari virttä ja hautajaiskahvit.
Perinteiset kirjat ja lehdet kuolevat. Hautajaisia tullaan järjestämään yhä tiuhempaan. Muutama kellastunut kappale säilötään kansalliskirjastoon ja maakuntamuseoihin, joissa niitä voi käydä palvomassa.
Näytin vääntynyttä nilkkaani terveyskeskuksen päivystävälle hoitajalle. Hän hipaisi varovasti turvonnutta jalkaani ja kysyi, pystynkö nousemaan varpailleni. Pystyin juuri ja juuri. Hoitaja kävi konsultoimassa lääkäriä ja palasi sanoen, ettei rtg-kuvaa tarvitse ottaa (ei varmaan tarvitsekaan). Sain ideaalisiteen ja ohjeen etsiä Youtube-video, jossa neuvotaan nilkan paketointi. Hoitaja suositteli syömään särkylääkkeitä (olen pian syönyt viikon ajan). Harkitsen tapaturmavakuutuksen hankkimista, sillä olen tämmöistä omiin jalkoihini kompastelevaa tyyppiä.
Hankin siivouksen lohduksi itselleni. Siellä nuori nainen siivoaa kotiani, samalla kun minä istun kirjastolla. "Täällä näyttää kivalta", hän sanoi asunnostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti