Kävelin normilenkkini vastapäivään. Jospa se tuulettaisi aivojani. Muistan edelleen kun minulle on sanottu jotakin ilkeää joskus 80-luvulla tai minua on kehuttu pari vuotta sitten. Niitä sitten vatvon ja tärkeät asiat unohdan.
Sain varmistusviestin kirjoittamiseen liittyvästä tapaamisesta. Olen lukenut lyhyen sähköpostiviestin monta kertaa. Analysoinut sen tunnelmaa, sanajärjestystä, sanavälejä, kirjaimia ja välimerkkejä. Löytänyt piilomerkityksiä ja salaliittoja.
Luen Antti Arnkilin esseekokoelmaa Seurauksia. En suosittele niille, jotka muutenkin vaipuvat helposti masennukseen.
Maapallolla on rajallinen määrä energiaa ja kasvu vaatii jatkuvasti sitä lisää. Aina kun on keksitty uusia energianlähteitä, on jatkettu myös vanhojen käyttöä.
Nyt mennään riskillä, sillä tätä lukee varmasti joku, joka tietää öljystä huomattavasti enemmän kuin minä. Vaikka öljyn tuottaminen vaatii enemmän energiaa kuin aiemmin, ei siitä ole voitu luopua.
Muistan lapsena lukemastani Aku Ankasta kuinka Hannu Hanhi (?) löysi öljyä ja tuo musta kulta purkaantui terhakkaana suihkuna kohti taivasta, nyt sitä uutetaan jostain öljyliuskeesta. Löysin öljyliusketta googlatessani sitä tarkoittavan hassun sanan kukersiitti.
Mistä sitten valmistetaan halpoja vaatteita, hammasharjoja, maaleja, pakasterasioita, muovikasseja, kun öljyä ei enää ole saatavissa järkevässä muodossa. Millä metsäkoneet kulkevat, kun öljyn jalostaminen alkaa viedä enemmän energiaa kuin siinä on.
Oletteko muuten tienneet, että niin aineettoman tuntuinen asia kuin tekoäly vaatii valtavasti energiaa ja että suomalaisessa naisvankilassa vangit kouluttavat tekoälyä alle viiden euron päiväpalkalla? Samaa työtä tehdään kehitysmaissa.
No niin. Olen kirjan sivulla 111. Tämä on varmaan sitä vähälevikkistä laatukirjallisuutta, josta aiemmin kirjoitin. Ystäväni oli lukenut blogiani ja kysyi, kuka sitten tukee vähälevikkistä roskakirjallisuutta.
2 kommenttia:
Vähälevikkinen roskakirjallisuus on hauska oksymoron! Toisaalta ns. omakustanteena on kai kautta aikojen julkaistu mitä merkillisimpiä hengentuotteita. Nykyään kirjailijaksi ryhtyminen on tässä mielessä entistä edullisempaa.
Öljyn kuviteltiin loppuvan jo 1970-luvulla, mutta niin vaan sitä tekniikan edistyessä tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää. Edistys on tosin aika kiistanalainen ilmaus, mutta kohta kai porataan jo arktisilla alueillakin.
Kukersiitti näyttäisi saaneen nimensä virolaisen Kukrusen (saksaksi Kuckers) kylän mukaan. Luojan kiitos, Suomessa ei ole öljyliusketta! Sen louhinta on aina paikallinen ympäristökatastrofi.
Onneksi ei ole öljyliusketta, mutta niitä akkuihin tarvittavia metalleja taitaa olla.
Lähetä kommentti