Kotimaisten kielten keskuksen joulukuun sana on pakettiralli.
Kuninkaankulman K-kaupan alakerrassa toimii Tampereen keskustan ainoa Postin palvelupiste. Sinne kiemurtelee näinä päivinä uuvahtanut jono, vaikka suurin osa postipaketeista toimitetaan pakettiautomaattien kautta.
Eräs kaverini sanoi, että hänellä on kamala joulustressi. Juhlapäivinä statusta tuovat ihmiset, joita on mahdutettu ruokapöytään. Mitä enemmän sitä parempi. Kahdentoista hengen ruokapöytä näyttää somessa kivalta, vaikka hymyt saattavat olla kireitä ja moni juhlan valmistaja uupuu kesken matkan. Nuorena lapsiperheenä oli pakko kiertää sukulaisia, vaikka olisi halunnut maata kotona, syödä suklaakonvehteja ja katsoa televisiota.
Olivathan ne lapsuuden joulut Kiuruveden mummolassa kivoja. Muistan valkoisina hohtavat lumihanget, paukkupakkaset ja joulukinkun. Nyt meillä on vesisateet, märkyyttään kiiltävä asfaltti ja kasvisruoat. Sadetutkasta voi katsoa, milloin uskaltaa lähteä ulos. Lapset asuvat lähellä ja pistäytyvät syömässä, joten paineita ei ole.
Olen menossa Tampereen teatteriin katsomaan Niskavuoren nuori emäntä -näytelmää. Jo toista kertaa, sillä sain teatterivieraita, jotka haluavat nähdä näytelmän. K on tilannut väliajalle kuohuviiniä ja suolaista ja makeaa syötävää. Yleensä ehdin väliajalla korkeintaan käymään vessassa. Minulla on teatterivessaneuroosi. Väliajalla käydään vessassa, vaikka ei olisi siihen edes tarvetta. Tiedän kyllä, ettei saisi käydä varmuuden vuoksi vessassa, voi saada yliaktiivisen rakon.
Ehdin ottaa kuvan joulutähdestä silloin, kun se vielä näytti hyvävointiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti