Tulen henkilökohtaisesti muistamaan vuoden 2025 vuotena, jolloin istuin ystävän design-lampun päälle. Samalla kaaduin ja hajotin Boknäs-kirjahyllyn lasin. Se hämmästys siitä, etten ollutkaan istunut jakkaralle vaan lampulle, siinä ehti koko elämä kulkea filminä silmien ohitse. Itsetunto vaurioitui, mutta onneksi ei koitunut fyysisiä vammoja.
Sain kustannussopimuksen käsikirjoitukselleni. Onneksi olkoon minulle. Romaanini nimettiin feelgood-romaaniksi. Kaipa se on sitä.
Vuoteen on mahtunut paljon teatteriesityksiä. Eilen näimme siskoni kanssa Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman näytelmän Muistopäivä. Näytelmä esitettiin Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Muistopäivä kertoo suomalaisista, jotka loikkasivat Neuvostoliittoon 30-luvulla. Kaikki heistä eivät olleet kommunisteja, osa lähti rajan yli työtä ja ruokaa etsimään. Monet paremman elämän etsijät teloitettiin lopulta. Lapset vietiin ja venäläistettiin nimiä myöten.
Näytelmä onnistui kaikesta huolimatta välttämään toivottomuuden. Hyvät näyttelijät, oivaltava koreografia, elävä musiikki, videoita käytetty hienosti ja tarina oli koskettava ja tosi.
Katsomossa haisi kuin joku olisi kaatanut päälleen pullollisen espanjalaista vessanpesuainetta. Haistelimme ja arvailimme, mistä tuoksu oli peräisin. Vielä näytelmän jälkeenkin hajumuisto löyhähteli hetkittäin nenääni. Kotona paikallistin hajun lähteen laukkuni, jonka pohjalle parfyymin tuoksunäyte oli valunut ja imeytynyt laukun vuorikankaaseen.
Mietin, minkä lupauksen tekisin ensi vuodelle. Viime vuosina en ole luvannut mitään. Ehkä voisin tällä kertaa tehdä poikkeuksen, jos keksin jotain helposti toteutettavaa.
7 kommenttia:
Hahaa, sitä hajuvettä ei ilmeisesti ainakaan kannata ostaa!
Vuoden viimeinen(?) blogipäivitys oli yhtä hauska kuin vuoden ensimmäinenkin - ja kaikki siltä väliltä. Olisiko lupaus jatkaa kirjoittamista helposti toteutettavissa..?
Oikein hyvää alkavaa vuotta 2025!
Ei tosiaan kannata. Merkistä minulla ei ole kuin haisu. Juu, ei kai sitä voi olla kirjoittamattakaan.
Eikös huomenna ala vuosi 2026? Toivon sen olevan hyvä vuosi.
Edit. Tietenkin vuotta 2026!!
Juu, hups! Elän ilmeisesti vielä menneessä...
Minäkin toivon hyvää vuotta - tai ainakin Voltairen mainion Candide paran tavoin parasta mahdollista!
Hyvä, ettet lopeta blogia. Se on hyvin tärkeä ”henkireikä” väsyneelle omaishoitajalle. Tosin saan joka kerta vilunväristyksiä ja kihelmöintiä käsivarsiin, kun mainitset veden lämpötilan uimapaikalla. Mie tein neljälle läheiselle lahjaksi Ifolorin vuosikalenterin, joiden kansilehdellä vuosiluku 2025. Onneksi sisäsivujen kuukaudet oikein v. 2026.
Design -lamppuepisodia ei kukaan osaisi keksiä. Kun vielä lisäät siihen tuon elämän kelanauhan, se on aivan huippua, tulee mieleen jotkut vanhat Hollywood-komediat, mustavalkoiset. Hyvää uutta vuotta!
Lähetä kommentti