Kärsin lievästä neulomisaddiktiosta. Päivittäin on pakko neuloa, vaikka kaapit pursuavat neuleita. Lapsetkaan eivät enää halua lisää villapuseroita. Eräs ystäväni on neulonut Ukrainaan yli kaksisataa villasukkaparia ja aikoo jatkaa niin kauan kuin sota jatkuu.
Areenaan saatiin brittisarja nimeltä Suuri lankasota (Game of Wool). Olen istunut sohvalla neulomassa ja katsonut kun kilpailijat istuvat sohvalla ja neulovat. Kuulostaa järjettömältä. Neulojille annetaan erilaisia neulomistehtäviä, joita he neulovat hankalan näköisellä tekniikalla (suomalaisten pitäisi käydä neuvomassa heitä) ja alkuun aika paksuilla langoilla. Kilpailijat ovat kyllä taitavia.
Välillä katsoja saa ihailla Skotlannin maisemia ja lampaita.
Samaan aikaan Areenassa on tarjolla Suuri ompelukisa ja Suuri keramiikkakisa. Ruokaan ja leipomiseen liittyviä kisojakin on olemassa.
Mitä muuta voisi kehittää? Suuri puutyökisa? Suomalaisessa nimessä pitää ehdottomasti esiintyä adjektiivi suuri. Ei mitään pikkukisoja. Entä Suuri metallityökisa? Ehkä ei kuitenkaan, sillä siitä tulee niin kamala meteli, kun sorvit vinkuvat (ehkä ne eivät vingu). Suuri siivouskisa? Kilpailija pesisi ikkunan ja tuomarit arvioisivat onko rantuja. Toinen tuomari itkeä tirauttaisi puhtaan ikkunan ääressä (Suuressa keramiikkakisassa tuomari saattaa itkeä hienon keramiikkatyön nähdessään, neuleiden ääressä koettiin lievempi liikuttuminen).
Kävin aamulla uimassa Mältinrannassa. Helteisinä päivinä uimapaikan valloittavat kaikenlaiset amatöörit. Olen jotenkin ominut uimapaikan, sinne kuuluvat ne, jotka uivat oli sää mitä tahansa. Myötä- ja vastoinkäymisissä. En ole kuullut koskaan sanottavan, että minulla on ollut paljon myötäkäymisiä.
3 kommenttia:
En ole vielä katsonut jaksoakaan Suuresta neulomiskisasta, odotan täyden tylsistymisen iltoja, jolloin kisa voisi piristää. Paitsi että tietysti, nyt kun mainitsit tuon tekniikan, lanka oikealta. Mä en vaan kestä sitä! Se on niin kamalan näköistä!
Yritin joskus huvikseni ja jännetuppeni ilmoittaessa olemassaolostaan kutoa - minä kudon, en neulo - niin, muttei siitä mitään tullut.
Silloin, kun alkaa omat villaisten varastot olla täysiä eikä kenelläkään tutulla/sukulaisella olla tarvetta, kannattaa tyrkyttää sukkia ja huiveja vaikka hoivakoteihin tai sairaalaan, meilläpäin on Tyksissä tarvetta tietyillä osastoilla villasukista ja hoivakodeissa asuu paljon heitä, joilla ei ole ketään omaista, jolta saisi villaa ylle.
Ilolansalostakin voisi löytyä tarvitsevia.
Villasukkien neulominen ei tällä hetkellä innosta, ehkä syksymmällä. Eräs neulomaintoinen suomalainen tutkija opetti USA:ssa työpaikkansa neulojille, miten Suomessa neulotaan. Miksi suomalaiset eivät veisi neulomistaan ja ehkä lankojakin siinä samassa ulkomaille. En tiedä, millä tekniikalla muissa pohjoismaissa neulotaan (kudotaan).
Minulla oli lukiossa luokkakaveri joka ihmetteli sitä miten paljon ihmisillä oli ongelmia, ja itse totesi että hänellä ei oikeastaan niitä ollut lainkaan. Olisi kiinnostavaa tietää onko siloisa tie jatkunut ennallaan mutta en tiedä hänen myöhemmistä vaiheistaan.
Ja kyllä: suomalaisten pitäisi vetää maailmanlaajuinen kutomiskurssi ja opettaa kaikille järkevä kutomistyyli!
Lähetä kommentti