Lasikopissa istuu ihminen

Vein aamulla virtsanäytteen laboratorioon. Laboratoriossa mahdollisuudet asiakkaan kontaktiin henkilökunnan kanssa on minimoitu. Ei näkynyt ketään, jolta voisin kysyä miten menetellä. Aikani ihmeteltyäni pistin Kela-korttini laitteeseen, josta löytyi valikko B, johon  pissaputkineni kuuluin. 

Seurasin katon rajassa roikkuvaa monitoria, jossa valikon A numerot vaihtuivat vinhaa vauhtia, ja tulihan lopulta B-ihmisen vuorokin, vaikka aloin jo epäillä. Minut pyydettiin huoneeseen, jossa kysyttiin samat asiat, jotka olin jo kirjoittanut lapulle, jonka olin ojentanut laboratorion työntekijälle. 

Kävin sairaalan gynekologian poliklinikalla, josta löytyi NEUVONTA. Lasikopissa istui IHMINEN. Lasikopin fasadiin oli puhkaistu asiakkaan ja poliklinikan henkilökunnan väinen kommunikaatioikkuna. 

Vastaanotolla minua kohdeltiin ystävällisesti ja empaattisesti. Koko ajan selitettiin, mitä tehdään seuraavaksi. Otettiin kaksi näytettä. Tiesin etukäteen, että se olisi kivuliasta, sillä olin sen jo kertaalleen kokenut. Hoitaja lupasi, että saisin pitää häntä kädestä. En pitänyt. Vaikka kaikki, mitä minulle tehtiin, oli epämiellyttävää, minulle jäi huojentunut  olo (olin selvinnyt hengissä). 

Olen joskus ajatellut, että tärkeintä on tieto ja taito, mutta yhtä tärkeää on empatia. Erkoistuva lääkäri konsultoi erikoislääkäriä ja sekin tuntui minusta hyvältä.  Joudun vielä epämiellyttäviin lisätutkimuksiin, mutta tällä hetkellä olen huojentunut.

Koska en nukkunut poliklinikkakäyntiä edeltävänä yönä kuin pätkittäin, enkä pystynyt syömään aamulla, tuli kotimatkalla huono olo. Selvisiin kotiin, enkä pyörtynyt häpeällisesti Hämeenkadulle.  Kokonaisuudessaan hyvä suoritus. Kyllä minusta hyvä asiakas tulee, jos terveydenhuollon palveluja on vielä jatkossakin tarjolla.

Guilty pleasure

Vuosi sitten hakeuduin yksityiselle terveysasemalle gynekologisten oireiden vuoksi. Gynekologi teki ultraäänen ja otti kohdun limakalvolta näyteen (ei ollut kivaa), jossa ei todettu mitään pahanlaatuiseen viittaavaa. Maksoin käynnistä useamman satasen. 

Nyt hakeuduin gynekologille samojen vaivojen vuoksi ja sanoin, että jos otetaan näytteitä, vaadin päästä gynekologian poliklinikalle. Maksoin vastaanotosta ja vastaanotolla tehdystä ultraäänestä 311 euroa ja sain lähetteen. Kutsu Taysin gyn pkl:lle tuli jo heinäkuulle. 

Ymmärrän, että naisen pitää maksaa gynekologikäynneistä, jos haluaa käydä vaan "tarkastuksissa", mutta on kohtuutonta, että oireiden vuoksi tehtävistä välttämättömistä tutkimuksista  joutuu maksamaan näin paljon. En tosin edes kokeillut hakeutua vaivoineni terveyskeskukseen. 

Suomen kuvalehdessä kysyttiin tunnetuilta henkilöiltä, mikä "guilty pleasure" heillä on. Minä katson tositelevisio-ohjelmia. 

Viimeksi seurasin ohjelmaa Kolmiodraama MTV katsomosta. Saatoin hypätä tylsien kohtien ohitse.

Osallistujat valitsivat itselleen asuinkumppanin neljäksi viikoksi kahdesta ehdokkaasta. Samalla he toivoivat elämäänsä rakkautta. Valinta perustui lyhyeen viestittelyyn, jonka aikana he eivät tavanneet kasvokkain. Kun tyypit olivat asuneet yhdessä viikon verran muutti hylätty ehdokas samaan asuntoon.  

Ohjelmassa oli paljon vaivaannuttavia hetkiä, mutta myös ihan aitoa ihastumista. Yksi kolmikko oli selvästi valittu sillä ajatuksella, että yhteentörmäyksiä tulee väistämättä.  

Osallistujat olivat sisäistäneet sen, että suhteesta, omista tuntemuksista ja toisen vioista kuuluu keskustella jatkuvasti. Savolainen Terhi halusi toistuvasti mennä "syvviin vessiin". Fiksuimmat ja kauneimmat löysivät toisensa. 

Kolmiodraamasta jäi lopulta vähän niljakas ja syyllinen olo.  Luovuin MTV katsomostakin, otin vuorostaan Netflixin ja nyt katson siskoni suosittelemaa sarjaa nimeltä Hacks, joka vaikuttaa lupaavalta.