Jossain täytyy olla jotain

Minun piti esiintyä kirjallisuustapahtumassa Tampereen lääketiedepäivien yhteydessä, mutta tilaisuus peruttiin jo kolmatta kertaa. Ensimmäinen kerta oli pahin, nyt olen tottunut. 

Tänään oli tarkoitus matkustaa tapaamaan kurssikaveria. Hän on kipeä ja oli menossa koronatestiin, joten en lähde Järvenpäähän. Liikuntaryhmien aloitus on siirtynyt jonnekin tulevaisuuteen. 

Kävin eilen M:n kanssa lounaalla ja äänestin. Nuori vaalitoimitsija selitti tarkkaan miten toimitaan. Liimailimme kirjekuoria. Teki mieli sanoa, etten ole täällä ensimmäistä kertaa. Äänestykseen muodostui pieniä jonoja. Join vaalikahvit.

Seuraan Areenasta brittipoliisisarjaa Manhunt. Toisen kauden viimeinen jakso on vielä näkemättä.  Onko tutkittu, miksi ihmiset haluavat vapaaehtoisesti katsoa rikosjuttuja? Rakkaustarinat ymmärrän hyvin, mutta miksi murhat ja raiskaudet innostavat? Olen lukenut Hesarista juttuja realimaailman raiskaustutkinnasta. Ennen kuin oikeuteen asti päästään, saattaa mennä jopa pari vuotta, joka on kohtuutonta. 

Kerttu kiertää ympärilläni ja huutaa määräilevään tyyliinsä. Kerttu ei mau'u kuten kissat yleensä vaan sen kommunikaatio on äänekästä ja käskevää. Kerttu olisi voinut tehdä menestykkään uran armeijassa. "Haluan märkäruokaa!" se huutaa. Yritän selittää, että eläinlääkäri on huolissaan sen painosta ja että se saa Shebaa sitten illalla. Nälissään ei tarvitse olla, sillä raksuja on onneksi aina tarjolla.  

Kun Kerttu lopulta ymmärsi, että minulla on toimivat puolustusvoimat, se luovutti ja perääntyi nojatuoliinsa.

Kerttu lääkärissä

Kerttu lääkärissä kuulostaa Pupu Tupuna -kirjan nimeltä. Kerttu eläintarhassa, Kerttu leikkipuistossa, Kerttu tavaratalossa, Kerttu neuvolassa, Kerttu piilosilla, Kerttu päiväkerhossa...Inhoan Pupu Tupunaa.

Käytin Kerttua eläinlääkärissä, naisen luona, joka pitää yksityisvastaantottoa Amurissa. Jouduimme odottamaan vuoroamme pitkään, sillä valkoinen piski viipyi vastaanotolla puoli tuntia yli aikansa. Kuulin odotushuoneeseen kun eläinlääkäri leperteli piskille ja sen omistajalle. 

Odotellessani luin Kissafani-lehtiä ja huomasin, että sen numerot muistuttavat sisällöltään kovasti toisiaan. Kun edelliset asiakkaat sitten poistuivat, alkoi eläinlääkäri vielä desinfioida ovenkahvoja. 

Kerttu käyttäytyi vastaanotolla rotukissalle sopivalla arvokkuudella. Hänet punnittiin ja paino oli pudonnut 150 grammaa, joten Kerttu saa huoleti syödä jouluherkkuja (saa muutenkin). 

Poskihampaissa oli jonkin verran hammaskiveä ja eläinlääkäri suositteli kananlihan makuista hammastahnaa. Ihmisten hammastahnojen makumaailma on lopulta aika mielikuvitukseton. 

Eläinlääkäri leikkasi Kertun kynnet, jotka olivat kuulemma kauniit ja terävät, mutta ne tarttuivat sohvan vehoiluun. Poikani leikkasi vielä ne supersöpöt tassukarvat lyhyiksi. 

Minulla ja tällä vanhanaikaisella eläinlääkärillä on yhteinen linja: anamneesi ja status ovat lääkärin työn perusta. Tutkimuksia ei tarvitse ottaa varmuuden vuoksi, ei ainakaan kissoilta. Kysyin, että milloin tarvitsisi tulla uudestaan ja hän sanoi, että jos jotain vaivoja ilmenee, eikä kissa vaikuta nauttivan elämästään. Jos Kerttu syö ja pesee itseään niin hyvä on. Näillä kriteereillä minullakin menee erinomaisen hyvin. 

Hyvä Kerttu!

Kertun nimi on oikeasti Hobbit-Dolls Showtime ja hän täyttää 16.10 yksitoista vuotta ja on väriviallinen lemmikkitason kissa. Hänen äitinsä on/oli Hobbit-Dolls Purrball ja isänsä Purrecious Migi (nimien edessä oli vielä jotain kirjainlyhenteitä). Papereiden etsimiseen meni pari tuntia ja samalla tuli tehtyä pientä konmaritusta. Kerttu saapui huonekalujani raapimaan 18.4.2010.

Käytin Kerttulia eläinlääkärissä. Nainen ottaa yksinään vastaan pieneläinpotilaita vaatimattomassa tilassa, kerrostalon alakerrassa.

Eläinlääkäri kehui Kertun silmien kaunetta ja kissan rauhallisuutta, mutta väitti lemmikilläni olevan ylipainoa. Puhui asiasta hyvin varovaisesti ja hienotunteisesti toisin kuin kaverin kissan eläinlääkäri, joka oli sanonut "Kissanne on huomattavan lihava!"

Ylipaino kuulemma lisää sydänsairauksien ja diabeteksen riskiä. Onneksi Kerttu ei tupakoi.

Kerttu hoitaa itse kyntensä pureskelemalla, koska ei osaa käyttää kynsisaksia. Yksi kynsi oli kuitenkin painunut tassuun, eikä se saanut itse sitä pois. Eläinlääkäri nappasi kynnen, suihkutti kuoppaan jotain pihka-ainetta ja hoiti jälkeä vielä laserilla. Laserlaite oli kuulemma maksanut 25 000 euroa, eikä näyttänyt kummoiselta.

Meinasin kysyä Kertun elinajanennustetta, jotta tietäisin milloin voin ostaa uuden sohvan, mutta en kehdannut.

Kertun unikoulu on edennyt, se herättää minut vasta vähän vaille kuusi. Hyvä Kerttu!

Arvostan tylsyyttä

Huoltomies kävi ja Kerttu heittäytyi heti rapsutettavaksi. Mies sanoi "Se tykkää minusta", johon minä lakonisesti "Se tykkää kaikista".

Kissan unikoulussa on havaittavissa pientä takapakkia, viime yönä Kerttu piti taas meteliä ja raapi tassut maitohapoilla makuuhuoneen ovea.

Siskoni suositteli HBO:n sarjaa Togetherness, joten katsoin sitä eilen tuntikausia (vaikka minähän en televisiota katso, enkä katsokaan, padilta katsoin). Sarja on viihdyttävä, ystävyys ja perhe-elämä on lämminhenkistä ja ongelmat sopivan kokoisia. Sarjan henkilöt ovat sympaattisella tavalla vähän reppanoita.  Kaikkien elämästä on leikattu tylsät osuudet pois. Arvostan tylsyyttä, silloin kun sellainen jakso sattuu kohdalle niin siitä kannattaa nauttia täysillä.

Aamun vesijumpassa toiset jumppaajat toivottivat minulle hyvää huomenta, sillä nyt on ylitetty se vaadittava puolen vuoden varoaika, jonka jälkeen voi vierasta ihmistä tervehtiä. Tämän tasoinen tuttavuus on vähän kuin viini, jonka käymistä pitää odottaa.  Kerttu ei näistä säännöistä piittaa vaan on heti kaikkien kanssa ylintä ystävää.