Osallistuin etäkokoukseen, jossa käsiteltiin kirjailijan saamaa palautetta.
Tajusin, että valmiista kirjasta saatu positiivinen palaute tekee kirjailijalle hyvää ja innostaa jatkamaan. Negatiivisesta palautteesta on hyötyä vain käsikirjoitusvaiheessa, valmis romaani on valmis romaani, eikä se siitä miksikään epäkohtia ruotimalla muutu. Kritiikit on kirjoitettu lukijoille.
Kävin kirjakaupassa ostamassa kirjekuoria. Kassalla palvellut nainen kertoi lukeneensa molemmat romaanini ja tykänneensä niistä. Normaali ihminen kiittäisi hyvästä palautteesta, mutta minäpä vääntelin käsiäni ja vaikersin, että nyt kirjoittamiseni jumittaa pahasti. Voi hyvä Sylvesteri! Jatkossa joudun kävelemään toiseen kauempana sijaitsevaan liikkeeseen.
Eilisen tilaisuuden vieras, runoilija, graafikko, esitystaiteilija ja esimiestehtävissä toimiva Outi-Illuusia Parviainen kertoi, miten häpeälliseltä tuntui, ettei häntä otettu kirjailijaliittoon. Parviainen selvisi häpeästä kertomalla asiasta julkisesti sekä tämän jälkeen saamallaan tuella. Muistaakseni Parviainen sanoi, että häpeä sulaa auringossa.
Henkilökohtaisesti tärkeimmältä viestiltä tuntui: Moving with pleasure and freezing with fear.
Kävin elokuvissa! Elokuvateatteri Niagara aukesi viiden ja puolen kuukauden tauon jälkeen. Elokuvateatteriin otettiin kymmenen katsojaa, kun salissa on 128 istuinta. Laskin, että teatteri sai 80 euron lipputulot.
Elokuvan Nomadland on ohjannut kiinalaistaustainen nainen Chloé Zhao ja pääosaa esittää mahtava Frances McDormand. Elokuva voitti parhaan elokuvan Oscar palkinnon.
Nomadland kertoo amerikkalaisesta valkoisesta köyhällistöstä, joka kulkee työn perässä ympäri Yhdysvaltoja ja asuu asuntoautoissa ja -vaunuissa. Elokuva liikutti ja herätti ajatuksia, mutta myöhemmin tuli mieleen, että nomadit oli kuvattu nuotiopiirissä istuviksi syvällisyyksiä lausuviksi tyypeiksi, eikä yhtään trumpilaista löytynyt joukosta. Niitäkin luulisi olevan. Erinomainen Oscar-elokuva kuitenkin. Maski naamalla itkeminen on hankalaa.
