Lukijalista

Minua turhauttaa lukijalistan näkymättömyys. Auttakaa hyvät ihmiset tai en saa ensi yönä nukutuksi. Yleensä asiat saa korjatuksi lievää väkivaltaa käyttämällä, tässä Blogger-ongelmassa olen voimaton. Kuten huomaatte olen jotain tehdäkseni muutellut blogin ulkoasuakin. Olen ottanut selvää mitä tarkoitta URL-osoite, sulkenut ja aukonut läppäriäni ja kiroillut. Olen melkoisen vakuuttunut, että Blogger on suuttunut minuun, sillä olen ollut viikon poissa. Blogger on herkkä kuin mimosan kukka. Aloin ylpistyä ja nyt Blogger  nöyryyttää minua. Kai olen tämän ansainnut.  Anna anteeksi Blogger ja palauta lukijat.

Kerttu kirjoittaa kirjeen

Kunnioitettu emäntä,

Sopihan sitä jo vihdoin tulla kotiin. Mitään tuliaisia et tuonut, mutta eihän siinä mitään uutta ole. Itsellesi ostit näemmä laukun, repun ja mekon. Laukun soljessa on käytetty kierrätettyä heijastinta koristeena ja nyt sitä ollaan olevinaan niin ekologista. Sillähän se maailma pelastetaan, kun ensin on suhattu Euroopan taivasta ristiin rastiin ilmaa pilaten. Se mekko on liian nuorekas ja siinä suositellaan käsinpesua. Tunget sen kuitenkin laiskuuksissasi pesukoneeseen ja pilaat koko retaleen.

Unohdit keskeyttää lehtitlaukset. Lehtiä on nyt pitkin ja poikin, tuskin ehdit lukea. Minä en ainakaan Aamulehteä lue: huonot sarjakuvat ja surkea urheiluosasto. Sanomalehtimuste jumiutuu ikävästi tassuihin.

Orkidea tököttää ikkunalla kukkaloistossaan, olen saanut seurata niiden avautumista päivittäin. En ole viitsinyt syödä, orkidea on maultaan kitkerä toisin kuin anopinkieli, jonka maku on pähkinäisen lempeä.

Pura matkalaukku heti, ettei se taas pyöri jaloissa viikkokausia.

Ystävällisesti,
Kerttu

Bloggerin kosto

Blogger kostaa taas poissaoloni nyhtäisemällä lukijalistani näkymättömiin. Se on minulle oikein.

Kun söin tänä aamuna Berlin, Berlin hotellin sinänsä laadukasta aamiaista, päätin, etten enää koskaan poistu kotoani vuorokautta pidemmäksi ajaksi. Olen lentänyt viime aikoina niin tiheästi, että osaan jo ulkoa koneessa näytettävät piilokamerapätkät.

Ehdin siis viettää kotona vajaan vuorokauden Mallorcan matkan jälkeen. Pakkasin taas kerran matkalaukuun puolikuivat vaatteet. Heräsin virkeänä klo neljä aamuyöstä ja noudimme taksilla V:n hänen kotoaan kunhan ensin taksikuskin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, missä on Näsilinnankadun alapää. Pirkkalassa vartosi potkurikone, joka liidätti meidät Arlandaan, jossa vaidoimme suihkumoottorihirviöön. Hakeuduimme hotelliin, jonka nimi oli Spittelmarkt jotain. Huomasin taas, että Suomessa hotellien hinnat ovat törkeitä.

Mitä kertoa Berliinistä, sellaista, jota siitä ei olisi jo kerrottu. Rakennustöitä kaikkialla, graffitteja melkein joka talon kivijalassa, monumentaalisia rakennuksia ja sieviä boheemeja alueita. (Berlin by night jäi sattuneesta syystä kokematta ja niin moni muukin asia). Kolusimme Kreuzbergin hauskoja putiikkeja, söimme erinomaista nepalilaista ruokaa (maukas lammasateria kuusi euroa), söimme tietysti myös Currywurstia. Pidin eniten Kreuzbergin ja Friedrichshainin kaupunginosista. Aika oli todella lyhyt, pari päivää. Muu aika tuli vietettyä luentosaleissa.

Eilen siis ajoin yksin metrolla Friedrichshainiin. Istahdin terassille ja mietin: "tässä minä nyt istun terassilla Friedrichshainissa". Aloin lähetellä kaikille tekstareita, joissa mainitsin  "Istun täällä Friedrichshainissa terassilla". Join pienen oluen ja kävin vessassa. Kävelin sille jäljelläolevalle muurinpätkälle ja otin valokuvia. Minua alkoi olut pissattaa. Päästäkseni vessaan olisi pitänyt juoda jotain jossain kuppilassa, jolloin olisi taas alkanut pissatta. Ajoin siis metrolla hotellille, jossa on ilmainen vessa ilman juomisvelvoitetta. Ostin matkalta tötterön herkullista italialaista jäätelöä eurolla. Menin hotellihuoneeseeni lepäämään ja pohdin syvällisiä asioita kuten sitä seikkaa, ettei saksalaisissa hotellisängyissä ole petauspatjaa. Mietin miksi, ja mietin edelleen.

Kongressikeskuksessa vessat sijaitsivat aina eri kerroksessa kuin minä. Järjestelmälliset saksalaiset olivat laatineet kongressikeskukseen niin monimutkaisen numerointijärjestelmän, että kävelin jatkuvasti väärään suuntaan luentosalia etsiessäni.

Matkakertomus

Ajoin metrolla Friedrichshainiin, istuin terassilla yksin ja lähettelin tekstareita. Kävelin muurinpätkälle ja otin siitä valokuvia. (Jännittävä matkakertomus jatkuu huomenna mikäli lentokone pysyy taivaalla Berliinistä Helsinkiin vaadittavan ajan)

Matkalaukkukamarin vanki

Kävimme syömässä M:n ja hänen tyttärensä kanssa. Kerroin, että matkalla pariskuntien vaimot ainakin yrittivät rajoittaa miestensä syömistä ja juomista. "Ei me enää oteta viiniä". Miesten tehtävänä oli pieni kapinointi. Lasi viiniä kiellosta huolimatta. J huuteli aikoinaan musiikin volyymiä madaltavalle vaimolleen "Ämmäjarru, ämmäjarru!".Kuuluuko aikuisen ihmisen kontrollointi toiselle?  Huomatkaa, että kommenttini on nykyään ihan teoriatasoinen.

Mallorcalta lähtiessä piti hotellihuone luovuttaa kahteentoista mennessä. Matkalaukut varastoitiin pieneen lukittavaan huoneeseen. Lähtöä tehdessäni hain avaimen, avasin oven ja jätin avaimen roikkumaan lukkoon oven ulkopuolelle. Muutkin hakivat laukkunsa, minä jäin tyypilliseen sekavaan tapaani järjestelemään ja siirtelemään matkatavaroita matkalaukusta käsimatkatavaroihin ja päinvastoin. Siinä kyykkiessäni kuulin, kuinka joku väänsi avainta ja irroitti sen lukosta. Aloin hakata vankilani ovea ja huutaa, mölyämiseni onneksi kuultiin ja pääsin minäkin lähtemään lentokentälle.

Olen käyttänyt tänään huomattavan ajan lukijalistan esille saamiseen tähtäävään toimintaan. Olen turhautunut.

Lähden taas aamuyöstä liikenteeseen ja jatkan nettipaastoa sen vaarallisuudesta huolimatta vielä viikolla. Toivottavasti minulla on vielä senkin jälkeen joku lukija. Hopeoitua porokynttilänjalkaani vartioi edelleenkin petokissa Kerttu ja bodausta harrastava tytär. Sitäpaitsi kynttelikköjä sai Stockmannin hulluilta päiviltä hintaan 27 euroa.

Kuva on otettu hotellin pihan lammikosta, josta nappasin parikymmentä kuvaa odotellessani milloin mitäkin.

Kyläpöllönen

Aloitan loppupäästä. Saavuin aamuyöstä Helsinki-Vantaan lentokentälle norjalaisella heikohkolla töyssähtävällä alastulolla. Tampereelle lähtevä bussi odotti jotakuta, joka ei saapunut, joten raahauduin kotiin aamuneljältä. Vedin alipukeutuneena matkalaukkua humalaisten valkolakkisten joukossa, palelsi ja aurinkoihottumaisia käsivarsia syyhytti.

Vietin viikon Mallorcan saarella patikoiden. Kyseessä oli valmismatka, jollaisella en ole vuosiin käynyt. Lentokoneessa vanhan ystäväni P.n ja minun vieressäni istui keski-ikäinen mies, joka nautti ensimmäistä aperitiiviaan jo ennen koneen rullamista kiitoradalle. Myyntikärrystä hän osti kaksi pikkupulloa punaviiniä ja pari giniä, kaiken kertaostoksena. Niitä hän sitten siemaili ja valitti lasten kitinän haittaavan hänen lentomatkailuaan. Mies kääntyi takanaan istuvan nuoren isän puoleen ja totesi "Etkö saa tuota lasta hiljaiseksi?". "Oletko tosissasi?" kysyi isä. Lapsi oli arviolta alle vuoden ikäinen. Toivoin kahta asiaa, että vieruskaverimme joisi itsensä tajuttomaksi ja ettei hän kuuluisi patikointimatkamme osallistujiin. Jälkimmäinen harras toiveeni kuultiin.

Meitä patikoijia oli 13. Kehittelin mielessäni jotain Agatha Christie dekkaria, jossa yksi kerrallaan me taapertajat putoaisimme kallionkielekkeeltä rotkoon tai nauttisimme retkilounaaksi sormustinkukkaa, jota kasvoi reittimme varrella. Tuollaista hävikkiä ei tapahtunut. Matkalle osallistui kolme kollegaa: P:n ja minun  lisäksi yksi työterveyslääkäri  (yritimme mahdollisimman pitkään peitellä ammattiamme). H taas kertoi elättävänsä itsensä jäsenkorjauksella ja hieronnalla. Hän kertoi ohutsuolivaivojen tuntuvan ylähuulessä, joka riitelee saamani käytännön kokemuksen kanssa, jonka mukaan vaivat useinmiten koetaan sillä alueella, missä vikakin on. H oli tehnyt elämäntyönsä ravintola-alalla (nyt siis kansanparantajana)  ja jäi matkamme aikana eläkkeelle. Hän tarjosi meille vaaleanpunaista kuohuviiniä eläkepäivien alkamisen kunniaksi. Nuorin osallistuja oli M, sairaanhoitaja, jonka iäksi arvelisin vähän päälle kolmekymmentä ja vanhin R, jolla ikää oli kunnioitettavat 81-vuotta. R näytti melkein nuorelta tytöltä ja jalka nousi siinä missä muidenkin. Joukon luonnonlapsi ja ilopilleri T oli kuopiolainen maanmittausinsinööri, joka oli perso makealle. T söi ravitsemusterapeuttivaimolta salaa donitseja.

En jaksa yksityikohtaisesti tehdä tiliä reissusta, mutta päivät alkoivat yhdeksältä, jolloin bussi vei joukkion jonkun kivisen ylös suuntautuvan polun päähän. Nousimme pari tuntia ylöspäin, söimme ihanan retkilounaan, laskeuduimme pari tuntia alaspäin, ihastelimme maisemia, yritimme kulkea varjossa, aina kun se oli mahdollista. Miehillä keikkui päässä lierihatut,jotka oli hankittu parilla eurolla, ja joissa luki isolla fontilla MALLORCA. Parhaassa tapauksessa pääsimme mereen uimaan, huonommassa polskimme hotellin uimalataassa.Hotellille kurvasimme kuuden maissa, ilallinen nautitiin klo 20 ja pää painui tyynyyn kymmeneltä.

Yhden yön yövyimme jonkinlaisessa pyhässä paikassa, ihanassa luostarimaisessa vaatimattomassa majoituksessa, jossa yö oli viileä ja aamulla heräsimme lintujen mekkalaan. Paikassa sijaitsi musta madonna. Olen käynyt palvomassa samantyyppistä madonnaa aiemminkin Monserratin luostarissa Barcelonan läheisyydessä. Tällä kertaa esitin madonnalle  useita toiveita ja sytytin sähkökynttilöitä parilla eurolla. Jos toiveet toteutuvat on minun tehtävä samaan paikkaan kiitosmatka. Toivoin varmuudeksi asioita, jotka eivät todennäköisesti tule toteutumaan.  Ja jos toteutuvat, niin mielelläni käyn kiittämässä.

Olen kuullut kyläpöllösen huhuilun, nähnyt lintukosteikon asukin sulttaanikanan (luulin muovikanisteria linnuksi, mutta sulttanikanan näkivät muutkin), tunnen pallerolaukan ja jacarandapuun. Tiedän jotain Mallorcan historiasta,nykypäivästä ja ruokakulttuurista. Minulla on aurinkoihottuma ja sata valokuvaa. Ostin yhden viinipullon ja juuston, siinä ostokset. Melkein ostin puseron.  Pärjäsin alun vieroitusoireiden mentyä kohtalaisesti ilman nettiä. Huomenna lähden yhdistetylle työ-ja lomamatkalla Berliiniin. Ei siis järjen hiventä. Mutta missä on?

Huomaan, että olen saanut pari uutta lukijaa (ihanaa), jostain syystä lukijaluettelo ei näy. Osaako joku auttaa, lukijalistan paikalla on tällainen teksti: Gadget on määritetty väärin. Vihje verkkovastaavalle: Varmista, että Käyttäjäraadin asetuksisssa oleva Etusivun URL-osoite on sama kuin tämän sivuston URL-osoite.