torstai 30. heinäkuuta 2020

Coctail

Kerttu on aina pelännyt imuria enemmän kuin ilmastonmuutosta tai eläinlääkäriä ja juossut sängyn alle piiloon heti kun tuo peto on otettu esille. Nyt Kertusta on tullut vanha (kenestäpä ei) ja se antaa imuroida itsensä imurin matalimmalla imuteholla.

Kävin neuvottelemassa netti- ja puhelinliittymien hinnoista. Poikani soitti minulle juuri kun asioin liikkeessä ja häntä huvitti vanhanaikainen tyylini, sillä ei kai kukaan mene hinnan alennusta ruinaamaan ihan paikan päälle.

Sain neuvoteltua edullisemmat sopimukset ja uuden modeemin kokeiltavakseni, eikä netti nyt pätki lainkaan! Olen monta kuukautta kärsinyt netin syklisestä toiminnasta tai oikeammin toimimattomuudesta, mutta en ole jaksanut ryhtyä mihinkään, sillä olen ryhtymisrajoitteinen.

Isäni täyttää elokuussa yhdeksänkymmentä vuotta. Hän ei ole nuoruudessaan tehnyt ruokaa, leiponut tai siivonnut. Valmiiseen ruokapöytään istuttuaan hän ei noussut ylös ennen kuin ruoka oli syöty. Äitini hypähteli hakemaan milloin puuttuvaa suolapurkkia, maitotölkkiä tai lisää perunoita.

Nyt isäni kokkaa. Siskoni kertoi, että hän on syönyt viime aikoina isäni valmistamaa lasagnea, ribsejä ja rosmariinilla maustettua lohta. Tämä kaikki sen arkisen kaurapuuron keittämisen lisäksi. Koskaan ei ole myöhäistä opetella valmistamaan lasagnea, tosin isän mielestä sen tekeminen oli niin työlästä, ettei hän aio siihen uudestaan ryhtyä.

Tästä tuli taas tällainen alkoholiton coctail. Sädetikku ja paperin aurinkovarjo vain jäivät puuttumaan.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Kolmas tissi

Pidän monista naisellisista jutuista ja pukeudun mielelläni mekkoihin, mutta käsilaukku on minusta ylimääräinen turhake. Baarireissuilla laukku tuppasi häviämään ja matkoilla se yritetään varastaa. Naisten vaatteisiin pitäisi ommella paljon taskuja.

En tiedä mihin käsilaukku pitäisi sijoittaa, lattialle, pöydälle vai syliin. Myynnissä on  koukkuja, jotka voi kiinnittää pöytään ja joihin voi laittaa käsveskansa (mummoni käyttämä nimitys) roikkumaan, mutta laukkukoukun käyttäminen tuntuu liioittelulta, joten se ei ole käsilaukkuongelman ratkaisu. Tunnen erään hienon rouvan, joka noita koukkuja käyttää. Hän on ostanut niitä taidemuseoiden kaupoista ja ne ovat kyllä kauniita. Käsilaukku lattialla tietää kuulemma rahavaikeuksia ja kuka niitä itselleen haluaisi. 

Ostin uuden pikkulaukun, joka muistuttaa hieman vyölaukkua. Se on tehty ihanan pehmeästä mustasta nahasta. Laukkua ei sidota vyötärölle vaan sitä käytetään kuten olkalaukkua. V käytti laukustani nimitystä kolmas tissi. Tissiin mahtuu kukkaro, nenäliina, huulipuna ja kännykkä.

En ymmärrä miksi jotkut naiset ostavat käytetyn auton hintaisia käsilaukkuja tai ainakin haaveilevat niistä. Kaipa se vuittoni on jonkinlainen statussymboli vaikka kaikki luulevat sitä kuitenkin piraattivuittoniksi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Stand up -keikalla

Dustin Hoffman näytteli uransa loppuluisua elävää stand up -koomikkoa Bob Fossen elokuvassa Lenny. Elokuva sai 70-luvulla peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta. Lenny Bruce, joka oli siis oikea henkilö, esiintyi yökerhoissa USA:ssa joskus 60-luvulla. Hän huuteli törkeyksiä lavalta ja joutui tästä syystä tekemisiin lainvalvojien kanssa. Mies inhosi tekopyhyyttä.

Kuopiossa 70-luvun lopulla ei kukaan ollut kuullutkaan stand up -keikoista, joita järjestetään nykyään melkein joka kylässä. Kaikki tietävät, että tilaisuuksissa kuuluu nauraa ja taputtaa ja että koomikko saattaa vinoilla huonorakkoiselle katsojalle.

Eilisellä stand up -keikalla esiintyi peräti kuusi koomikkoa, joka teki siitä aika sirpalemaisen. Esiintyjät kyttäsivät kelloa ja heillä oli kova hoppu voittaa yleisö puolelleen. Mitään suurta yhtenäistä tarinaa ei olisi ehtinyt välittää, eikä ollut aikaa suvantoihin vaan oli pakko tykittää täysillä koko ajan.

Olen nähnyt stand up -komiikkaa aiemmin livenä vain kerran ja tuolloin esitys järjestettiin peräti Tampere -talon suurella näyttämöllä. Ymmärsin amerikkalaisten tähtien teksteistä noin kaksi kolmasosaa, nyt ymmärtämisongelmia ei esiintynyt.

En käy arvostelemaan esityksiä, jotka olivat kaiken kaikkiaan viihdyttäviä. Jutut olivat paikoitellen erittäin onnistuneita ja omaperäisiäkin. Lavakarismaakin löytyi.

Tavallisimmat aiheet vaikuttivat olevan seksi (tietenkin), pienelle paikkakunnalle syntyminen, koronapandemia ja oman ylipainon mollaaminen. Paras materiaali löytyi näiden aiheiden ulkopuolelta.

Enää ei poliiseja kiinnosta törkeyksiä lateleva koomikko vaan poliisi tulee paikalle vasta kun joku vetää pyssyn esille. Kun ehtii.

Suosittelen stand up- iltaa muillekin, sillä kyllä live-esitys televisioviihteen voittaa.

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Saaren haluaisin

Kaverini omistaa Kustavissa pienen saaren, jolla tönöttää vanha mökki ja sauna. Hän on viettänyt siellä kesänsä lapsesta asti, alkuun vuokralla, sittemmin hän osti saaren itselleen.

Saareen rakennetaan uutta mökkiä, jonka rakennustyömaalle on kaikki rakennustarpeet  tuotava vesitse. Eilen rantaan tuotiin uusi jääkaappi, josta se on ihan itse kuljetettava veneellä. Virtaa tuotetaan aurinkopaneeleilla ja ruokaa laitetaan kaasuhellalla, uuteen mökkiin tulee myös puuliesi.

Vanha mökki oli todella soma, mutta sen verran harva, että luonto pyrki sisälle. Mökissä on nähty myyriä ja jostain hirsien raoista sisälle lehahti talitintti. Ei viipynyt kauan.

Söimme hyvin, nautimme roseviiniä, minä tiskasin ja luin dekkaria. Muut maalasivat uutta mökkiä.

Yöllä oli jo niin pimeää ja märkää, että kävin pissalla melkein mökin kynnyksellä.

Tiirailimme lintuja, tuijotimme merta, istuimme kalliolla, kuuntelimme radiosta suomi-iskelmiä,  kävimme puskapissalla, seurasimme säätiedotuksia ja emäntämme kertoi pieniä juoruja paikkakuntalaisista, joita emme tunne.  Etsimme kadonneita tavaroita.






 




keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Stugor

Olen katsonut Areenasta Kasper Strömmanin ohjelmasarjaa Stugor. Ohjelma on hyvin rentouttava, ei ahdista, eikä vaadi katsojalta mitään erityisempää, ei edes omaa kesämökkiä.

Kasper Strömman vierailee ohjelmassa kesämökeillä, eikä minulla ole mökkiä, ei kesäasuntoa,  huvilaa ei edes viljelypalstaa. Asun kaupungin keskustassa.

Olen lähdössä kaverin mökille, enkä omista mökkikumisaappaita, mökkialusvaatteita, piraatticrocseja, enkä muitakaan tarpeellisia mökkivermeitä.

Ohjelman mökit ovat jollain tavoin erityisiä: ne ovat hieman linnunpönttöä suurempia, linnamaisia palatseja, ekologisia, arkkitehtien suunnittelemia, itse kyhättyjä, tehty siperianmännystä, muovista, metallista, betonista, kivistä ja ties mistä. Niiden omistajat ovat kiinnostavia. Ennen kaikkea Kasper Strömman on sympaattinen, kuunteleva ja huumorintajuinen tyyppi.

Jos ihminen mahdollisesti syntyy kuolemansa jälkeen uudestaan niin voisinko millään syntyä suomenruotsalaiseksi, enkä savolaiseksi?

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Nimi on enne

Nyt voin varmaan jo aloittaa seuraavaa käsikirjoitusta koskevan voivottelun. Että se on ehkä paska, eikä etene mihinkään, eikä kukaan sitä julkaise.

Ei saa elvyttää -romaanin julkaisun ja sen saaman (mielestäni) vähäisen huomion jälkeen motivaatio on ollut hukassa. Romaanin ohittaminen tuntuu hylkäykseltä ja tuo muistoja aiemmista elämänvaiheista. Pintaan pääsee lapsellisia tunteita, joita ei ole tajunnut edes enää kantavansa. Olen yrittänyt niitä tuntemuksia vaihtelevalla menestyksellä listiä.

Olen kuunnellut lenkillä sympaattisen Raisa Omaheimon (kirjailija, kolumnisti, näytelmäkirjailija, näyttelijä ja mitä kaikkea muuta) ohjelmaa Epäonnistumisten CV. Ohjelmaa voi kuunnella Areenasta ja se on ihan viihdyttävä. Haastatellut eivät ole oikeasti epäonnistuneet vaan kuuluvat menestyjiin. Epäonnistumisten tasoa kuvaa se, että Riikka Pulkkinen koki tyrineensä pahasti, kun New York Timesissa julkaistiin kehno arvostelu hänen romaanistaan. 

Palaan käsikirjoitukseen, jota ensin kirjoitin vahvasti käyttäen yksikön ensimmäistä persoonaa (en kuitenkaan pystynyt siihen), mutta ei se toiminut vaan piti vaihtaa kolmanteen. Vaikka tekstiä on vain yhdeksänkymmentä sivua, on korjaaminen ollut työlästä.

Olen keksinyt henkilöille nimiä ja miettinyt, että vaikuttaako nimi siihen minkälainen ihmisestä kehittyy. Nomen est omen sanotaan.

Oma nimeni Heidi on lyhentymä vanhasta Adelheid -nimestä (tarkoittaa jalosäätyistä, jalomuotoista naista). Adelheidistä tulee mieleen myöhäiskeski-ikäinen elämäänsä pettynyt nainen, joka juo haaleaa teetä perintökupeista ja jonka näkemisestäkin tulee kylmä.

Wikipedian kuuluisien Heidien listasta löytyy mm. ruotsalainen kädenvääntäjä, Utsjoen kunnanlääkäri, yhdysvaltalainen rikollinen, suomalainen keilaaja ja jääkiekkoilija ja malesialainen uimari.

Heidin nimipäivää vietetään unikeon päivänä 27. heinäkuuta ja Suomessa elelee yli 25 000 Heidiä.