Olen nyt kolmen päivän ajan katsonut ikkunasta tuota harmautta ja vesisadetta. Ei ihme, että masennus on yleinen sairaus täällä Suomessa. Onneksi tämä paikka missä kirjoittelen ja korjailen väitöskirjayhteenvetoa on mäellä, ei ole vaaraan hukkua sateeseen. Odottelen milloin vesi alkaa ulottua ikkunan tasolle.
Kävin eilen pankissa neuvottelemassa asuntolainasta. Pääni on sekaisin Op Primeista ja 12 kk Euriboreista. No onneksi ystävän tuttu pankinjohtaja osasi neuvoa minua, samalla marginaali putosi. Hyvä veli systeemi toimi tällä kertaa minun edukseni. Lainanotto vähän hirvittää. Saanko maksettua sen ennenkuin kupsahdan. Jos elän 80 vuotiaaksi saan mahdollisesti nauttia muutaman vuoden ajan velattomasta asunnosta, elleivät korot kovasti nouse. En ole varma mahtuuko siellä liikkumaan rollattorin kanssa...
1 kommentti:
Tavoitteita tarvitaan. Itse olen yli kahdeksankymmenen ennen kuin asunto on maksettu. Kahdeksankymmentä täyttänyt tuttava soitti eilen ja kertoi kävelevänsä oikein pienessä asunnossaan kävelykepin kanssa askel kerrallaan. Ongelmilla on tapana ratketa.
Lähetä kommentti