Kävin katsomassa pienen sympaattisen elokuvan: Lars ja se ainoa oikea. Idea tuntui höhlältä, mies joka tilaa oikean kokoisen naisnuken ja käyttäytyy kuin olisi kyse elävästä ihmisestä. Mielenkiintoisinta oli seurata pikkukaupungin asukkaiden ja sukulaisten reaktioita kun mies tälläsi "tyttöystävän" pyörätuoliin ja vei katsomaan itselleen tärkeitä paikkoja. Tosielämässä mies suljettaisiin laitokseen ja lääkittäissiin niin, että moiset kotkotukset jäisivät. Onneksi elokuvissa voi käydä toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti