Lähden huomenna Jyväskylään ja keskiviikkona Hesaan. Torstaina on esitelmä, joka on vielä tekemättä. Jouduin siirtämään kampaajaa noiden matkojen takia. Yritin sopia uutta aikaa, eikä se meinannut mahtua mihinkään. Tuli ahdistava olo. Tähän asti, kun minulta on pyydetty jotain, olen aina sanonut, no ehkä, mahdollisesti, saattaisin ehtiä... Tämä tietysti tulkitaan myönteiseksi vataukseksi. Minun on vaikea kieltäytyä. Muut fiksummat ovat sen tehneet. Tästä lähtien sanon kaikkeen heti jyrkästi ei. Ei, ei ja ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti