Kotona ollaan taas vaikka olin totuttuun tapaan varma, että lentokone tippuu mennen tullen. Kuuntelin eilen kylpylähotellissa Tapani Kansaa ja jostain käsittämättömästä syystä hän oli ihana. Seisoin lavan reunalla miestä tapittamassa ja olin tyytyväinen katseesta ja hymystä. Näin alas on vajottu.
Meidän neljän naisen porukassa oli siis yllätyksekseni psykoanalyytikko. Aaamukahvipöydässä keskustelimme unista. Minä raukka en viikkoon saanut tiristettyä yhtään unta, kunnes viime yönä näin unen, jossa minulla oli kaksosvauvat. Jostain syystä imetin sitä parempikuntoista ja tuhdimpaa toisen heiveröisemmän parkuessa vieressä. En kaipaa selityksiä unelle, eikä kukaan uskaltanut sellaista tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti