sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Capa

Pikkujoulut menivät perinteiseen tapaan: aina yhtä hauska tiernatyttöversio, toimintakertomus tampereeksi jne. Menimme jopa jatkoille ja hyppelimme tanssilattialla.

Lauantaina oli vieraita. Varoitin heitä: emäntä saattaa maata petissä jääpalapussi otsalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lauantaipäivän käytin ranskalaisen menun valmisteluun. Ruoka oli hyvää vaikka itse kehun ja kukapa muu sitä ainakaan täällä tekisi. Lämmitin tähteitä itselleni tänään: samettista purjoperunakeittoa, Burgundinpataa ja ranskalaista omenapannaria (omenapalat paistetaan voissa ja maustetaan sokerilla, kanelilla ja Calvadoksella) vaniljajäätelön kera.

1985 Remix oli taas hyvä. Tunsin itseni melkein tamperelaiseksi. Toisella katsomiskerralla savolaisellekin aukeaa tämän vaikean moniselitteisen teoksen hienoudet. Toisin sanoen ymmärsin, että ne kummalliset harmaat hahmot olivat Tammerkosken sillan patsaita. En ole aiemmin huomannut, että niihin kuuluu myös naishahmo.

Tänään kävimme vielä Pyynikillä munkkikahvilla sekä näköalatornissa. Formaatista puuttui siis oikeastaan vain musta makkara.

Kävin ihailemassa unkarilaista valokuvataidetta. Vanhoja klassisia kuvia. Hieno näyttely. Capa oli yhden valokuvaajan nimi.

Ei kommentteja: