Lapsena päätin, että en koskaan tule sanomaan, että lapsuus on huoletonta aikaa. Olen pitänyt sanani. Silloin pelotti ajatus suuresta avaruudesta, jonka pieni osa maapallo on. Tuolla pallolla istui pieni ei edes kärpäsen kakan kokoinen piste. Tuon totuuden kanssa oli vaikea elää. Varsinkin kun avaruus oli täynnä taivaankappaleita, jotka saattoivat törmätä tuohon pikkuruiseen pisteeseen koska tahansa.
Lapsuuden jälkeen elämästä on tullut helpompaa. Varsinkin viidenkymmenen vuoden pelätyn rajan ylittäminen helpotti. Hienoa olla kärpäsen eritettä pienempi. Elämä ei ole enää niin vakavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti