Ilta oli mukava. Kivaa olla rakastuneen parin seurassa, ikäänkuin saisi itsekin pienen onnen ripauksen. E kehui seuraamme, söimme hyvää ruokaa ja näimme viihdyttävän esityksen. Kävelin saappailla, joissa on todella korkeat korot. Jalkateräni puutuivat, pohkeita kiristi ja käveleminen oli tuskaa. Selvisin onneksi ilman nenälleni kaatumista. Saan ostaa kenkiä, joilla ei voi kävellä, koska minulla ei ole autoa. Ostin kerran sandaalit, joilla kävelin 20 m, sen jälkeen varpaat olivat verillä. 20 m kävelylle tuli hintaa. Toisaalta minulla ei siis ole autoa.
Ostin öljymaalauksen. Olen käynyt taulua katsomassa jo moneen kertaan. Ajattelen, että velvollisuuteni ja iloni on tukea taidetta edes vähän. Minulla on ennestään grafiikkaa, mutta olen pitkään miettinyt oikean maalauksen hankkimista. Kriteerinä on ollut, että taitelija on nainen, nuori ja sellainen ei muodikas. Tietysti taideteoksen on myös kosketettava jotenkin minua. Niin ja minulla siis ei ole autoa. Perustelen kaikkia hankintojani autottomuudellani.
Tiristin esityksessä pari pakollista kyyneltäkin, on tietysti mahdollista, että osuutensa oli kiristävillä saapikkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti