sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Kirjailijaelämää

"Toisilla on koira tai kaktus, mutta minulla on kirja" kertoo ihana Jörn Donner rakkaudestaan Hesarissa. Minä olen tänään saanut kuunnella Johanna Sinisaloa, jolla oli hyvin itsevarma tyyli. "Vanhemmat huomasivat, että osasin lukea 2,5 vuotiaana", "Kirjoitin romaanin ja sain Finlandia-palkinnon". Tosin käsikirjoitus tuli hylkynä ensimmäisestä kustantamosta ja kirjailija joi suruunsa pullon pöytäviinaa. Kirjailijoita on erilaisia, mielenkiintoista kuulla heidän tavoistaan työskennellä. Kirjoituskurssille tulee tänä keväänä muistaakseni vielä Juha Hurme ja Jyrki Vainonen. Kirsi Kunnasta en lomamatkan takia tavannut. Harmittaa.

3 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Minä tapasin Kirsi Kunnaksen Kemin Veitsiluodon kansakoulussa ekaluokalla v. 1973! Muistan, kuinka opettaja varoitti: "päivällä tulee käymään KIRJAILIJA." Yhtäkkiä ruokatunnin jälkeen luokkaan (koulun piharakennuksen parakki) työnnettiin nainen "kirjailija Kunnas, tässä on 1C-luokka! Luokka, tässä on kirjailija Kunnas!" Töllistelimme toisiamme, 30 tehdaspaikkakunnan räkänokkaa ja kirjailija, ja vieläkin harmittaa, ettei meillä etukäteen oltu luetettu mitään Kunnaksen tekstejä. Hän toivottei meille mielenkiintoisia lukuhetkiä elämässämme, ja lähti.

Heidi kirjoitti...

Meillä kävi koulussa äidinkielen tunnilla Elina Karjalainen. Muistan vieläkin hänen kertomuksiaan toimittajan työstä.

Isä luki minulle aikoinan "Tiitiäisen satupuuta". Hänen suosikkinsa oli "Herra PiiPoo".

Kaisa kirjoitti...

Elina Karjalainen olisi ollut ihana tavata. Rakastin Papurikon pakinoita ja Uppo-Nallea.
Kirsi Kunnaksen runoista rakkaimmaksi tuli erikoistumisaikoina Meritähti. (Lapset joutuivat koulupsykologille kun äiti ei ollut koskaan kotona vaan asui vieraassa kaupungissa.)