Kuivapesu

Nyt lienee penkkariaika. Minun kuuluu päivitellä nykymenoa, vaikkapa koulun vanhojen päivää. Laitoin tuohon tilaisuuteen äidin vanhan paidan, hameen ja hatun sekä naapurin rouvan turkin. Ei puhettakaan kampaajista, meikkajista tai iltapuvuista. Penkkareissa päälläni oli flanellipaita ja vanhat työhaalarit. Ylioppilasjuhlissa käytin samettimekkoa, hiukset laitoin itse. Poikakaverilla oli nahkainen bleiseri ja leveä solmio. Oli ulkonäöllä silloinkin merkitystä, mutta nyt se tuntuu korostuvan. Ei olisi tullut mieleenkään urheilla kauniimman vartalon toivossa. Kukaan kiinnostava ihminen ei urheillut. Meillä oli amerikkalainen vaihto-oppilas, joka lenkkeili päivittäin. Hän myös pesi hiuksensa joka päivä. Pidimme käytöstä omituisena. Hiuksia piti pestä harvoin, että ne eivät rasvoittuisi. Ainahan niihin saattoi laittaa pölyävää kuivashampoota tai jos sitä ei ollut saatavilla niin korvaavana tuotteena saattoi käyttää vehnäjauhoja. Jauhot muhivat hetken hiuksissa, jonka jälkeen ne harjattiin. Siistiltä näytti eikä kamalaa vaaraa hiusten ylettömästä rasvoittumistaipumuksesta ollut. Opiskeluaikanakin oli kunnia-asia pukeutua juhlatilaisuuksiin mahdollisimman epämuodollisesti.