tiistai 9. joulukuuta 2014

Aaltojen ääniä

Käväisin töissä lukemassa sähköpostia ja tekemässä kaikenlaista pientä. Kahvitaukoineen siihen meni neljä tuntia.

Sitä aina hätkähtää, miten sujuvasti kaikki toimii, vaikka olen poissa. Kukaan ei tarttunut epätoivoissaan mekkoni helmaan. Kukaan ei itkenyt. Näin pari tuttua potilasta odottamassa vastaanottoa. Heidän katseensa oli kylmän välinpitämätön, vaikka kuinka yritin kerjätä huomiota. Vain sihteerit ovat ilmaisseet kaipaavansa minua, sillä sanelen kuulemma hyviä tekstejä. Olen erikoistunut turhan karsimiseen. Siinä saattaa kyllä hävitä jotain oleellistakin.

Kahvihuoneessa sanottiin, että näytän hymyilevältä. Olenko aiemmin näyttänyt yrmeältä?

Sain kutsun kurssikaverin väitöskaronkan jatkoille. Tilaisuus on Helsingissä perjantaina, joten oli pakko varata hotellihuone. Pitää ajaa ratikalla rautatieasemalta Meilahteen, joka stressaa minua jo tässä vaiheessa. Mikä numero? Mikä pysäkki? Mistä löydän oikean rakennuksen ja luentosalin? Entäs sitten iltaravintola, millä minä sinne menen?

Eräs kollega väitteli ihan hiljattain. Olin käynyt kampaajalla illan tilaisuutta varten. Työkaverit sanoivat illallispöydässä  "Katsottiin V:n väitöskaronkan kuvia. Sinun hiuksesi olivat silloin nätisti".

Katson Mad men - sarjan kuudetta tuotantokautta. En löytänyt DVD:stä suomenkielistä tekstitystä, joten arvelin englanninkielisestä olevan apua. Kun sarjassa joku nauraa, lukee ruudun alareunassa naurua. Paljon useammin siellä lukee huokaus. Kun nuori nainen soitti viulua, luki ruudussa taidemusiikkia. Kun kuvaruudulla luki aaltojen ääniä, en niitä kuullut.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jospa vain edes kerran katsoisit toista (tuntematonta) ja ymmärtäisit hänet sinuksi. Etkö silloin tahtoisi hänelle hyvää, etkö silloin toimisi tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Nyt vain pohdit karonkkaa, itseäsi, miltä näytät ja itseäsi ja itseäsi.

Timo Lampi kirjoitti...

Tää on taas niitä tekstejä kun tekee mieli lukea uudelleen ja uudelleen. :)

RK kirjoitti...

^ Totta, itsekin luen näitä moneen kertaan ja tulen aina hyvälle mielelle :)

Mustis kirjoitti...

Sihteeriköille selkeäsanainen sanelija on/oli aina aarre, myös lääkäri, joka osaa tiivistää sopivasti, niin ettei ihan kilometritolkulla tule esimesi peruskorvakontrollista etc. Sanonta: "Ei sota yhtä miestä kaipaa on monesti totta:)"