sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukuusenvihaaja

Tampereen teatterin näyttelijät lauloivat joululauluja Aleksanterin kirkossa jo kolmattakymmenettä kertaa. Konserttiin oli vapaa pääsy. Olin ystäväni M:n kanssa paikalla 40 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Siinä vaiheessa laulujen sanat olivat loppuneet ja istumapaikatkin olivat hakusessa. Parvelta löytyi lopulta ihan säälliset paikat.  Ensi vuonna on keitettävä evääksi glögiä ja leiriydyttävä kirkon eteen jo edellisenä iltana. Siitä voisi kehittää uuden joulutradition.

Joululaulut alkavat jostain syystä kuristaa kurkkua, silmiä joutuu räpyttelemään ja nenää niistämään. Yhteisjoululaulut ovat pahimpia. Laulamalla saa varmaan yhteyden johonkin varhaisempaan tunnekeskukseen kuin kuuntelemalla laulua. Minua itketti se, etten ole jouluna Suomessa ja että vastapäisellä parvella seisoi vähän tyttäreni näköinen nuori nainen.

Lapsena pidin joulusta. Jouluna sai syödä hedelmiä niin, ettei tarvinnut jakaa eikä laskea montako kukakin oli syönyt. Omenia ja appelsiineja ostettiin laatikolliset. Lahjaksi sai melkein sitä mitä oli toivonut.

Isäni on jouluvouhottaja. Jossain vaiheessa Jouko Turkka piti radiossa "joulusaarnan", jossa hän sanoi jotain kriittistä joulukuusista. Siitä lähtien isä on nimittänyt miestä joulukuusenvihaajaksi. En tiedä vihaako Turkka edelleen joulupuuta vai meneekö kaikki energia kivien kaivamiseen.

En kuulu kirkkoon, enkä juuri käy niissä. Pappi piti pienen puheen, joka alkoi taas jostain syystä ärsyttää. Minua ärsytti oikeastaan ennen kuin mies edes sanoi mitään. Puheessa puhuttiin sodasta, lumipukujen ompelemisesta ja siitä että naisia tarvitaan. Ja miehiä myös. Ei oikein selvinnyt mihin.

Konsertissa kerättiin kolehti. Nyt käytössä ei ollut pitkä keppi, jonka päässä roikkuu samettipussi vaan rahaa kerättiin kolehtihaavin sijasta kulhoon. M antoi minulle kaksi euroa kolehtirahaa, sillä en ollut tajunnut ottaa kukkaroa mukaan.

4 kommenttia:

bert kirjoitti...

Sattuipa niin hassusti, että luin juuri tänään eräästä puheenpitämisen oppaasta esimerkin tuosta kyseisestä Turkan puheesta, jonka en kylläkään usko oikeasti käsittelevän joulukuusta.

Lainaan: "Onko mitään turhempaa ja tarpeettomampaa kuin joulun jälkeen joulukuusi, odottamassa ulosheittämistä? Tuo sama kuusi, joka nyt tuossa terhistelee ja tuoksuu ajan ja kaiken muuttavalta vaihdokselta, ulkoilmaihmiseksi ryhtymisen houkutusta, vaistojensa uudistamisen, vaarojen, riskien ja seikkailun aloittamista ja pienistä välittämätöntä asennetta. Se kuusi saa kärsiä uhrinamme puolestamme, tapamme sen sitä ihaillen ja sen koristellen ja sitä kunnioittaen ja kiitellen hitaasti kiduttamalla, tukehduttamalla hapenpuutteeseen ja tappamalla janoon ja nälkään..."

Heidi kirjoitti...

Kiitos lainauksesta. Isä taisi pitää noista Turkan "joulusaarnoista" vaikka valittikin.

Heidi kirjoitti...

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jouko_turkan_joulusaarnoja_26415.html#media=26416

Anonyymi kirjoitti...

Joudun joskus, onneksi harvoin, käymään kirkossa sukulaislasten juhlissa. Joka kerta pappien puhetta on erittäin vaivauttavaa kuunnella. Joskus olen joutunut poistumaan kesken kaiken 'vessaan', kun jutuissa ei ole enää häivääkään punaisesta langasta.

Kolehtiin en anna rahaa; annan vain uskonnollisesti riippumattomille auttajille.

Åboriginal