lauantai 13. joulukuuta 2014

Vesipisarat liikkuvat vaakasuoraan

Eräs kollega menehtyi äkillisesti. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Hän oli erittäin ahkera mies ja professori, jolla oli monta väitöskirjatekijää ohjattavanaan. Nyt nämä tutkijat ovat heitteillä, ilman professorinsa turvaa. Moni heistä on ulkomaalainen.

Professori teki paljon töitä ja luki artikkeleita aina kun pystyi. Olen nähnyt hänen perehtyvän alansa kirjallisuuteen matkalaukkua jonottaessa ja huhutaan hänen pitäneen artikkelikopiota sylissään joulupöydässäkin. Minusta hänellä oli ymmärtäväinen katse.

Pidimme kokouksessa minuutin hiljaisen hetken hänen muistolleen. Siinä lattiaa tuijottaessa tuli mieleen, että katsoiko joku kelloa.

Jossain vaiheessa on täältä poistuttava. Kun se tapahtuu työikäiselle ihmiselle, tulee monenlaista ongelmaa. 

Ihmiset lohduttavat itseään sillä, ettei miehen tarvinnut kärsiä ja sairastaa pitkään.

Tällä hetkellä kuolevaisen on tärkeintä katsella kun vesipisarat liikkuvat junan ikkunassa vaakasuoraan, eivätkä alaspäin.

2 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Vesipisaroiden liikettä liikkuvan kulkuneuvon ikkunassa on kiehtovaa seurata! Miten pisarat liittyvät yhteen ja millaisia polkuja pisarajonot valitsevat.

Meillä töissä nelikymmenvuotiaalta naiselta repesi aortta tuossa syssymmällä. Hän selvisi. Verenpaineet olivat olleet kaakossa ilmeisesti pidempään, mutta sitä ei ollut tiedetty. Ei kun nappia naamaan vaan kun päätä oli särkenyt.

Stressi. Huono juttu. Tappava.

Heidi kirjoitti...

Sillä naisella oli onnea. Usein siitä ei selviä.