Olen muuttanut monta kertaa. Aina on kannettu tietyt tavarat varastosta toiseen. En ole ollut enää edes tietoinen, mitä niissä nyssyköissä on. Nyssykät on vain säilötty uuteen vinttikomeroon.
Taloni vintille murtauduttiin, mutta ikävä kyllä minun kopperostani ei viety mitään. Viime kesänä talossani tehtiin kattoremontti, jolloin vintti piti tyhjentää. Jouduin perehtymään kopperon sisältöön tarkemmin. Suksia (perinteiseen ja luisteluhiihtoon), sulkapallomailoja, tennismailoja, kössimailoja, eri painoisia puntteja, pöytäliinoja, tyynyjä, mattoja, verhoja, reppuja, joulukoristeita sisältäen rikkoutuneet kuusenkynttilät, kaksi joulukuusenjalkaa ja vaatteita (joita ehkä saattaisi joskus käyttää). Vein tavaroita kirpparille, osan sain sijoitettua kaappeihin ja vaatekaapin päälle.
Varaston tyhjentämisen jälkeen tytär muutti ja siirsi vähemmän tarpeellisia tavaroitaan vinttikomerooni.
Ostin uuden vaatekaapin. Puolustuksekseni sanottakoon, että kaappi on suomalainen ja siihen sai kahdenkymmenen vuoden takuun. Eräs ystävä lupasi koota kaapin. Toinen vie entiset kaapit mökilleen. Nyt siirrän vaatekaappien sisältöä vintille, ikkunalaudoille ja mustiin jätesäkkeihin. Mekkoja roikkuu henkareissa kirjahyllyssä. Työ on hidasta, sillä välillä on riisuuduttava ja kokeiltava vaatteita. Kahden vaatekaapin välisenä aikana on tarkoitus maalata makuuhuone.
Olen vienyt kolme mustaa jätesäkillistä kenkiä, laukkuja ja vaatteita kirpparille. Ei varmasti vielä riitä.
Elämäni tarkoitus näyttää olevan siirrellä tavaraa paikasta toiseen, ihmiseltä toiselle. Nousta ja laskeutua rappuja yhä uudelleen (hissiä ei ole) tavaroita kantaen. Olisi pitänyt kiinnittää johonkin vaatteeseen, kenkiin tai laukkuun siru, jonka avulla sen kulkua voisi seurata.
Tänään on itsenäisyyspäivä. Isäni on tarkka siitä, että jokaisella ikkunalla pitää palaa kaksi kynttilää. Kynttilät sytytetään tasan kuudelta. Kodeissa, joiden ikkunalaudoilla ei kynttilöitä näy, asuu mitä todennäköisimmin kommunisteja. Ainakin silloin 70-luvulla asui. Mitä ne ihmiset nykyään ovat? He ovat kenties eurooppalaisia enemmän kuin suomalaisia, tai sitten heillä ei ole kynttilöitä tai kynttilänjalkoja tai he eivät satu olemaan kotona.
Viettääkö mikään muu kansa itsenäisyyspäivää katsomalla televisiosta kun presidentti puolisoineen kättelee vieraitaan? Menen pieniin itsenäisyyspäiväjuhliin saunomaan, syömään ja katsomaan televisiota. Tämän päivän Hesarissa on juttu 101-vuotiaasta torpparin pojasta, joka on saanut kutsun linnaan. Mies toteaa haastattelussa "Minä olen tavattoman tyytyväinen elämääni. Minulla ei ole mitään valittamista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti