Pääkkö Suomi

Matkustin eilen bussilla Sastamalaan (vai onko se Vammala) Vanhan kirjan päiville. Bussi oli niin täynnä naisia, ettei kaikille löytynyt istumapaikkaa. Joku arveli, että tungos johtui Tellervo Koivistosta, joka esiintyi tapahtumassa. Salakuuntelin kahden naisen keskustelua. Toinen käytti sanaa "pääkkö", joka tarkoittaa kuulemma itsepäistä. Vanhan kirjallisuuden päivien teema oli sopivasti "Itsepäinen Suomi".

Kävin kuuntelemassa Markus Leikolaa ja Kaarina Hazardia, jotka olivat valinneet suomalaisesta kirjallisuudesta "itsepäisiä" tekstejä. Kaksi ammattilukijaa (Jarmo ja Mirjami Heikkinen) tulkitsivat ne ja erinomaisesti sen tekivätkin. Kyseessä on näköjään isä ja tytär. Heillä on tutut ja turvalliset äänet.

Markus Leikola oli valinnut tekstit Tove Janssonilta, Leena Lehtolaiselta (?), Juha Hurmeelta ja Pentti Saarikoskelta. Kaarina Hazard taas piti itsepäisinä Minna Canthin, Henriikka Tavin ja Riikka Alaharjun tekstipätkiä. Heillä oli kykyä analysoida tekstejä, joten tunti on viihdyttävä.

Kiertelin kirjapaljouden keskellä osaamatta ostaa mitään. Liiallinen tarjonta alkoi ahdistaa, luin kirjojen selkämyksiä yhtä päättämättömänä kuin etnisen ravintolan paksua ruokalistaa.

Kävin kuuntelemassa kahta runoilijaa, Susinukke Kosolaa ja Tuija Välipakkaa. Susinukke istui hallitun rennosti jakkaralla, oikeasta korvasta valui näyttävä korvakoru ja käsivarsiin oli tatuoitu kaikenlaista.  Hän oli kirjoittanut pitkän runon ihan tätä tapahtumaa varten ja luettuaan liuskan heitti sen huolettomasti lattialle.

Ostin miehen runokirjan "Avaruuskissojen leikkikalu". Susinukke perusti ensimmäisen runokirjansa julkaisemiseksi Kolera-kustantamon, joka oli kuulemma alkuun pelkkä logo kirjan kannessa.  Näin hän välttyi omakustanteelta, joka on ammattikirjailijoiden piirissä jonkinlainen kirosana.

Tuija Välipakka on jo kokenut kirjailija, hieno runoilija, Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja ja aikaansaava nainen. Välipakka on perustanut satavuotiaan Suomen kunniaksi runoblogin Suomi on runo, josta voi lukea joka maanantai uuden aiemmin julkaisemattoman runon.

Runot saavat tällaisessa tyhmässä päässäkin aina jotain vinksahtamaan paikoiltaan.  

Kävin runoilijan ja hänen tyttärensä kanssa viinilasillisilla ja sain vielä autokyydin kotiin. En enää pelkää runoilijoita.